Täällä herättiin sunnuntaina niin aikaisin, että talviaikaan siirtymisen jälkeen kello ei ollut vielä edes seitsemää. Aamuvirkku en ole, mutta pidän aikaisista aamuista, jos saan herätä ilman herätystä. Sunnuntaina neuloin ja paljon. Tein toki muutakin, ulkoiltiin koiran kanssa, keiteltiin kahvia vieraille ja katsottiin elokuva (jonka siis minäkin katsoin neulomatta).
Ensin valmistui toinen superhelppo syyspipo kaverille. Toiveväreinä oli violetti, turkoosi ja pinkki, lankoina kaksinkertainen Nalle, kaksinkertainen Wool ja tupsussa ensimmäinen ostamani Myboshi (pinkkiä ei pahemmin ollut tarjolla ja tuollainen kamala 100% akryylia oleva lanka meni tupsuun ihan hyvin).
Pipon jälkeen oli se hetki, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi. Keskeneräinen villatakki ei kiinnostanut, kun siinä pitäisi nyt mittailla ja laskea silmukoiden lisäämistä ja mittailla taas hieman lisää. Isoäidinneliöpeitto pitäisi levittää kokonaan lattialle, että saisi eriväriset neliöt oikeaan järjestykseen yhdistämistä varten (No okei, olen hetkellisesti unohtanut koko peiton olemassaolon). Kokeilin sitten tuollaisia ryppyvarsisukkia kummipojalle, jos ne vaikka saisi hyvin housunlahkeiden päälle. Hyvin valmistuivat sarjamaratonin aikana, mutta vähän suuret taitavat olla. Onneksi lasten jalat eivät ainakaan kutistu.
Illalla puikoille pääsi vielä uusi viritelmä, kun enhän sitten osannutkaan vain istua.
On näköjään taas se aika, kun sisällä kuvat jäävät pimeiksi ja rakeisiksi tai salaman valkaisemiksi, ja pihalla valo on jo niin kalpeaa, että se imee väreistä syvyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti