Ei kesää ilman villasukkia

Viikonloppuna juhlittiin 80-vuotiasta mummua ja 90-vuotiasta pappaa. Lahjoja ei kuulemma saanut viedä, muttei sitä aivan tyhjin käsinkään viitsinyt mennä. Neuloin kummallekin villasukat. Mummu kun on suvulle neulonut vuosien saatossa lukemattomia villasukkia. Lankana Novitan 7 veljestä, se nyt vain sopi niin hyvin. Mummun sukkien ohje täältä, tosin erilaisella kantapäällä. Vaarin sukkien varren mallikuvio täältä, jalkaterän neuloin vain sileää.

Pilven reunalla.

Nämä villatakit jäi melkein esittelemättä, kun huomasin kuvia koneelle siirtäessä, että tuossa pinkissä versioissa on näköjään napit mennyt miten sattuu. Mutta hei, jos yhdeksän päivää neuloo pakonomaisesti lähes kaiken vapaa-ajan ja siirtää jopa herätystä aiemmaksi, että ehtisi neuloa, on kai silmät ristissä viimeisenä yönä vääriin kohtiin ommellut napit aika pieni moka. Ja huomattavasti helpompi korjata kuin moni muu virhe.

Kaikki sai alkunsa pääsiäistä edeltävän viikon alkupuolella, kun yhtäkkiä jostain tuli mieleen ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) ostamani neuleohje. Pilven reunalla -villatakki koossa 4-5 vuotta. Siskontyttö oli silloin vielä vauva, mutta nyt jo viisi, ja melkein unohdin koko takin. Päätin tehdä pääsiäiseksi. Pikkuveljeäkään ei sopinut ilman jättää, joten toinenkin takki mukaan kuvioihin, pääsiäiseksi toki sekin. Kummia nämä pakkomielteet, mutta tulipahan tehtyä. Sattuneesta syystä ei ole lankoihin tullut tartuttua vieläkään.

Koko projektin tiivistää se tunne, kun pyöröpuikolla on 236 silmukkaa ja neljä silmukkamerkkiä ja kaapeli irtoaa.

Pikkutöppöset

En ole koskaan huovuttanut mitään. Jostain syystä miellän huovutetut asiat keski-ikäisiin hieman omalaatuisiin naisiin. Sellaisiin, jotka saattavat olla päästä varpaisiin samassa värissä, tai vaihtoehtoisesti jokainen vaatekappale eri väriä, mutta ei missään nimessä mustaa, valkoista tai harmaata. Sellaisiin, joihin törmää käsityöpiireissä ja kotiseututapahtumissa. Mitenkään pahalla en tätä sano (ei minullakaan ole aikomus verhoutua musta-harmaaksi keski-ikäistyttyäni), tuo vain sattuu olemaan ensimmäinen huovutetuista jutuista tuleva mielikuva. Sen sijaan ihan perinteisistä huopatossuista pidän, sellaiset minullakin on ihan pienenä ollut, punaisena. On ne vieläkin tallessa.

Pitkin syksyä ja talvea huovutettuja tossuja varrella ja ilman tuli eteen Internetin ihmemaailmassa. Jotenkin sivuutin ne täysin. Näillä pakkasilla mielessä on käynyt aina toisinaan, miten lämpimät sellaiset olisivat. Paljon paremmat kuin tavalliset villasukat. En kuitenkaan saanut aikaiseksi, kun monilla on tuntunut menevän huovutus vähän pieleen. Eroja pesukoneissa ja sellaista. 

Hetken mielijohteesta päätin kuitenkin tehdä töppöset työkaverin vauvalle. Voin kertoa, että epäilys oli suuri, kun nuo ylemmän kuvan neulomukset sain valmiiksi. Onhan ne aivan valtavat pienelle vauvalle. Junasukat häälyivät mielessä varavaihtoehtona. Ja olihan niissä pesukoneissa eroja. Kaksi kertaa sai pestä tavallisella ohjelmalla ja heittää vielä kuivausrumpuunkin lopuksi, että kutistuivat ja huopuivat tarpeeksi.

Tulihan niistä aika söpöt! Varteen neuloin vain joustinta Novitan Woolilla. 100% villaa siis nämä töppöset, varmasti lämpimät. Toivottavasti tuli sopivan kokoiset, tuo vauvojen jalan kokoarviointi ei ole vahvinta osaamistani.

Ohje täältä, suosittelen.

Joululahjoja

Tässä vielä parit joululahjat, ja olisikohan sitten aika siirtyä eteenpäin. Pianhan tässä vaihtuu jo vuosikin.

Tyypilliseen tapaani sain viimeiset joululahjat valmiiksi keskellä yötä. Eipä sillä, että näin joulukuussa muutenkaan kovin hyviä kuvia saisi otettua. Salamaräpsyjä kuitenkin ennen paketointia.

Siskon miehelle olisin tahtonut tehdä sukkiin maastokuvioisen jalkaosan, mutta aika ei riittänyt, joten raidoilla mentiin. Päättelin neuloessa, ja sen vuoksi kerroksenvaihtumiskohdasta näyttää kumman epätasaiselta, ainakin kuvassa.

Siskolle tein lapaset. Yksiväriset jollain pintaneuleella vaihtuivat palmikkolapasten kautta lopulta tuplalapasiin. Koska onhan toki joulun alla mainio aika opetella jotain uutta tekniikkaa, kuten onteloneuletta (johon muuten katsoin mallia mm. täältä). Kyseessä on siis kerralla kaksinkertaisiksi neulotut lapaset, jotka voi kääntää ympäri ja käyttää kumminpäin vain.

Kaksi kuvaa yhdet lapaset. Siskolla on pienet kädet, siksi näyttävät noin lyhyiltä. Lämpimältä tuntuivat, pitää varmaan tehdä itsellekin.

Aina se tekee sukkia

Sukkia, sukkia, aina vaan sukkia. Tässäpä muutamat valmistuneet, ei mitään ihmeempiä. Parit nimipäivälahjaksi pienille (toiveväreillä nuo alemmat), 7 Veljestä ja tutulla ryppyvarrella. Itselle töihin (pakkasia odotellessa) hieman ohuemmat Pikkusiskosta kaaripitsivarrella.

Sitten tässä kiireessä piti vielä aloittaa Niina Laitisen joulukalenterisukkaakin, mutta se saa nyt luvan odottaa joululahjojen (yksi sukkapari sielläkin) valmistumista.

Siskolle sukat lahjaksi

Viime aikoina en ole niin kerennyt neulomaan mitään. Lähinnä keskittynyt keramiikan maalaamiseen ja remonttihommin. Noista maalaamisista voisin tännekkin laittaa jotain, mutta vielä ei voi,  kun ovat joululahjoiksi osa menossa. Nämä valmistui jo tossa aikasemmin syksyllä, mutta vasta nyt sain tänne laitettua kuvia näistä.

Kolmas!

Heipä hei, pitkästä aikaa. Käsityöt ja näpertely on jäänyt viime aikoina erittäin vähälle. Suoraan sanottuna en ole tehnyt mitään sillä saralla. Aikani on kulunut lapsen kanssa, koiran harrastuksissa, leipomuksissa, ja intouduin jopa lukemaan yhden kirjan. Välillä tuntuu, että yksi elämä ei meinaa riittää kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä.

Viimeisin aikaansaannokseni oli tämä kolmas villatakki. Jotenkin ei ole ollut mitään intohimoja tarttua puikkoihin tämän jälkeen. Ja ei kai se mikään ihme ole, jos kolmannen samanlaisen työn jälkeen alkaa vähän puuduttaa. Mutta siinä se nyt on.

Täällä alkaa olla mahdotonta kuvata mitään ilman että joku tunkisi väliin :D

1v synttäreitä juhlittiin taas viljattomasti ja sokerittomaksi. Tarjoilut sai kehuja joten ilmeisesti onnistuin :) Meinasin ensiksi tehdä synttärisankarille vesimelonikakun, mutta luovuin ajatuksesta kun muutenkin oli tekemistä raakakakkujen ym. parissa. Halusin kuitenkin tehdä tälläsen. Pienellä piparimuoteilla hedelmistä paloja, jotka sitten laitoin coctailtikkuihin. Sitten vain tikut lykättiin vesimeloninpuolikkaaseen. Näyttivät maistuvan niin sankarille kuin vieraille nämäkin!

Isänpäiväsukat

Neuloin ensimmäistä kertaa ikinä isälle sukat. Meillä äiti on hoitanut sen puolen (ja hoitaa edelleenkin). Isänpäiväpakettiin sujahti Merenkulkijat, ehkäpä hienoin miesten sukkamalli, johon olen törmännyt. Lankana Novitan Sisko.

Toiset Merenkulkijat neulon miehelle, toista sukkaa uupuu vielä se pari. Taidan tosin tehdä välillä jotain, missä ei ole noin valtavaa ruutupiirrosta.

Syksyn ensimmäiset (ja melkein viimeiset) kranssit

Virkkasinpa tuossa lauantaina lahjalapasetkin, mutta kuvan ottaminen tuli mieleen vasta pakettiin käärimisen jälkeen, joten se siitä.

Aikomuksena oli tehdä tänä vuonna kranssi vain itselle, mutta sisko niin nätisti pyysi, että pakkohan se oli luvata hänellekin. Eipä sitä äitiäkään ilman voinut jättää. Tänä vuonna havujen sijaan käytin oksia. Kenties pohjat säilyvät useammankin vuoden, koristeitahan on helppo vaihtaa. Näihin kransseihin kieputin marjapensaiden oksia ja rusopajuangervoa ja saksin pensasaidasta vielä vähän risuisempaa angervoa joukkoon.

Koristeiden valinta tuotti hieman päänvaivaa, kun varastot ovat huvenneet vuosien saatossa. Toiseen löytyi vielä kookostähtiä ja peltisydämiä, toiseen jättikulkunen ja vähän enemmän kimalletta rautalankaan pujotetuilla akryylikiteillä. Tiedän kyllä, kumpi haluaa kummankin.

Vielä odottaisi pussillinen varpuja omaa kranssia varten. Ehkäpä viikonloppuna, alkavat illat olla jo niin pimeitä.

Kummipojan synttärikortti

Niin kun tuosta edellisestä postauksesta saattoi jo arvailla, lisää askartelua ja leimoja tiedossa. En muista, että pienenä olisin ollut niin askartelun perään, mutta täytyy näin vanhempana korvat sekin menetetty aika. Tää on meinaa niin ihanaa! Varsinkin, kun nykyään on ihania papereita, leimasimia, paperileikkureita ja siis listahan on aivan loputon.

Valitsin kummipojan korttiin metsäteeman. Löytyi tollasta puukuosipaperiakin.

Maailman ihanin kettuleimasin! Luonnollisesti sopi metsäteemaan...

Nämä silikoonileimasimet olivatkin uusi tuttavuus. Eli kuvioleima ja toi läpinäkyvä muovi, mihinkä tuo leima kiinnitetään myydään erikseen. Noita muovihommeleita on eri kokosia tarpeen mukaan. On kätevää kun ovat läpinäkyviä, auttaa kuvion kohdistamisessa suuresti!

Tietty päivänsankarin pakettipussukka piti vielä askarrella.

Kyllä tää askartelu on vaan niin mukavaa! :)

Pikkusiskolle Pikkusiskosta

Polvisukista jäi vielä saman verran Pikkusiskoa jäljelle (koska saatoin hamstrata varuiksi liikaa). Ei taidakaan enää näin ohutta lankaa ilman lankakauppareissua saada.

Pikkusiskoa lahjoin ohuemmilla villasukilla. Mahtuu alkusyksystä tennareihinkin paremmin. Varteen testasin kaaripitsiä, johon ohje löytyy mm. täältä. Järjettömän helppo. Ensimmäisen mallikerran jälkeen ei ohjetta tarvinnut enää vilkaista, eikä pahemmin pitää lukua kerroksistakaan. Vähän huonosti kuvio tuosta kuvasta erottuu, kun en pingottanut, mutta googlen kuvahaku antaa varmasti parempia kuvia.

Kiitos-sukat

Wow. Täälä on oikein saatu jotain aikaiseksi. Nimittäin yhdet sukat. Pienen tyttövauvamme nukkumisessa on ollut ongelmia ja vatsakivutkin vaivanneet pientä. Kuulin puskaradion kautta eräästä miehestä, joka on vyöhyketerapialla hoitanut monia vauvoja "kuntoon". Soitin hänelle ja hän otti meidät vastaan, vaikka on ollut eläkkeellä jo hyvän aikaa. Ne kaksikymmentä minuuttia, jotka hän hieroi tyttömme jalanpohjia ja teki taikojaan, muutti koko meidän elämän. Meidän nelikuukautinen nukkuu nykyään parhaimmillaan 11 tuntia putkeen öisin, eikä vatsakaan enää vaivaa. (Noh, kohta alkaa tietysti hampaat valvottaa :D) Halusin jotenkin kiittää tätä ihanaa miestä, joka auttoi meitä vaikka virallisesti onkin jo eläkkeellä. Ja mitä muutakaan mä olisin keksinyt tehdä kuin sukat. Nämä tehty tällä Novitan ohjeella.

Mukaan laitoin vielä kortin ja syränkeksejä.

Joulun ajalta

Sekalainen kokoelma kuvia kamerasta. Yömyöhällä kuvattuja joululahjoja, vähän tärähtäneitä otoksia ja yksi lumesta innoissaan oleva pöhkö päivänvalossa.

Lämmintä talven varalle

Pian lähdetään 2- ja 4-vuotissynttäreille. Sujautin paketteihin toivelahjojen lisäksi vielä tällaiset kaulurit. Jos vaikka tulisi se oikea talvikin vielä joskus. Lankana Wool, jota hamstrasin puolet liikaa, ja ohjeena tämä.

Päättelemistä inhoavana suurin urakka oli eilen illalla. Melkoinen määrä langanpätkiä siitä tulikin. Nuo kirjainnapit ovat heräteostos syksyltä. Eihän ne varsinaisesti väreihin sovi, mutta onpahan nimikoitu päiväkotiakin varten.

Viimeinen jännitysmomentti on tuo kaulaosa, toivottavasti siitä menee pää läpi. Kyllä se ainakin reilusti venyy.

Vaippakakku

Kaverini sai myös vauvan viikko sitten ja kohta pääsen ihailemaan pientä tyttöä. Tuliaiseksi haluan viedä vaippakakun ja kyhäsin tänään sellaisen pikaisesti sillä välin kun vauva nukkui. Tähän olisi voinut toki panostaa enemmänkin, mutta aika on nykyään vähän kortilla joten tämä saa kelvata :) Tästä tuli jotenkin ihan vahingossa vähän jouluinen!

Pipo, sinkkivoidetta ja lakuja

Tuttia ja body

Pienet tumput

Sitten vaan koko komeus sellofaanin ja vähän vielä karkkeja mukaan.