Louhisaaren juoma

Lapsuuden kesinä mökillä juotiin monesti mummun tekemää Louhisaaren juomaa. Jostain se tuli taas mieleen ja päätin kokeilla itsekin juhannukseksi. Ohjetta katsoin vähän sieltä sun täältä, eipä niissä suurempia eroja ollut.

Louhisaaren juoma

4-5 l mustaherukan lehtiä

2 sitruunaa

5 dl sokeria

5 l vettä

herneen kokoinen pala hiivaa

Huuhtele mustaherukan lehdet. Pese sitruunat, kuori, poista valkoinen osa ja viipaloi. Laita sankoon lehdet, sitruunan kuoret ja viipaleet, sokeri ja kiehuva vesi. Jäähdytä kädenlämpöiseksi. Liota hiiva haaleaan veteen ja sekoita joukkoon. Jätä kannella peitettynä huoneenlämpöön. Pullota seuraavana päivänä ja säilytä viileässä. Juoma on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua.

Kuinkas sitten kävikään.

Täällä vietettiin viime viikolla talvilomaa. Vakaa aikomus oli ommella vihdoin ja viimein kolme (?) viikkoa osina lojunut villatakki kasaan ja saada yksi alkumetreillä ollut jämälankaprojekti valmiiksi. Villatakkiin en edes koskenut, mutta jämälankaprojekti etenikin suorastaan vauhdilla aina perjantaihin saakka. Sitten kirppislöydöt ottivat vallan.

Lomaviikon alussa ajattelin, miten hyvin tuollaiset vanhat emalikulhot sopisivat mummokukkien alle toivottavasti tulevalle hienolle kukkapöydälleni, mutta kun ei sellaisia ikinä löydy. Keskiviikkona koko alkuvuoden jatkunut huono kirppistuuri vihdoin kääntyi, ja kulhoja löytyi peräti kolme sopivaa hyvään hintaan. Samalla nappasin pari vanhaa Viisikkoa kotiin.

Niinhän siinä sitten kävi, että nostalgian vuoksi oli alettava niitä lukemaan. Nuorempana luin todella paljon, mutta sitten käsityöt alkoivat viedä aikaa ja lukeminen jäi yöpöytäkirjoiksi. Viisikot veivät mukanaan, ja ensimmäisen jälkeen olenkin istunut lukemassa kaiken vapaa-ajan (nyt tosin jo ihan aikuisten kirjoja, kun eihän noissa kahdessa kauaa mennyt).

Kenties villatakki valmistuu vielä tälle talvelle. Ja jämälankaprojektikin, ellei lopu ne jämät. Toivotaan parasta.

Sunnuntai-illan parhaat

Pääteltyä saadut räsymattosukat. Välipalatyönä, kun villatakin saumojen ompelu ei kiinnostanut.

Ja uuniohrapuuro lähimyllyn suurimoista.

Niin ja ehkä vähän myös jämälankaprojektin aloittaminen ja talviloman alku.

Puolukkametsässä

Täällä on heiluteltu ahkerasti puikkoja iltaisin, hämmästelty kovin tasaiseksi osoittautunutta kirjoneulejälkeä, purettu kiukkuisena puoli sukkaa palmikkokuvion mentyä väärin, aloitettu uusia edellisten ollessa vielä kesken ja saatu jotain valmiiksikin pieniin jalkoihin. Sen sijaan, että esittelisin tuota sekalaista läjää lankoja, puikkoja ja eri vaiheissa olevia sukantekeleitä, jätän tähän muutaman kuvan puolukkametsästä. Juuri nyt luonto tarjoaa eniten inspiraatiota ja mielenrauhaa. Palaillaan sukka-asioihin myöhemmin.

Paahdettu kaurapuuro, sunnuntaiaamun luksusta

Keitän itselleni arkiaamuisin kaurapuuron. Veteen, ilman voisilmää, ja syön maidon kanssa. Vapaa-aamuina juon vain liikaa kahvia kaikessa rauhassa.Viime viikolla törmäsin paahdetun kaurapuuron ohjeeseen, ja se vaikutti sen verran herkulliselta, että oli pakko kokeilla. Ei mikään arkiaamun juttu, vaan sunnuntailuksusta.

Kahdelle keität puuron näin: Sulata kattilassa 1 rkl voita. Nakkaa sekaan 2 dl kaurahiutaleita ja paahda niin, että saavat väriä, älä polta. Lisää 4 dl maitoa, kiehauta ja hauduta sitten matalalla lämmöllä kannen alla 10-15 min. Mausta ripauksella suolaa ja nauti. Itse söin omatekoisen vähän kirpsakan omenahillon kanssa. Oli hyvää!

Mustikka-aika

Eilen hain viikonloppukukkia takapihalta.

Ja leivoin mustikkapiirakkaa äidin talouskoulun aikaisella ohjeella, joka on mielestäni vaatimattomasti paras. Viimevuotisia mustikoita löytyi vielä pakastimen pohjalta. Muumien Iltapurjehduksen miellän alku- ja loppukesän mukiksi, en osaa juoda siitä muulloin.

Aamut ovat olleet sumuisia jo jonkin aikaa ja tuoksuneet samalta kuin ala-asteen pihassa aina syksyn ensimmäisinä koulupäivinä. Niin tänäänkin.

Poljin hiekkatietä keskelle ei-mitään keräämään mustikoita talven varalle. Oli rauhallista, ainoatakaan ihmisen aiheuttamaa ääntä ei kuulunut. Pari kertaa humpsahdin melkein polvea myöten jonkin eläimen koloon. Hetkellisesti mielen perukoilla häivähti ajatus, ettei kukaan tiedä, missä olen. Mutta vain hetkellisesti. En edelleenkään osaa pitää metsää vaarallisena paikkana. Syksyinen metsä ja suopursun huumaava tuoksu, siinä on pala taivasta.

Sateisia päiviä

Viime päivinä on satanut. Tai ainakin vapaa-ajallani. Ei ehkä koko aikaa, mutta niin, että on harmaata ja märkää, ja jää mieluummin sisälle. 

Sain ison paketillisen tusseja ja innostuin taas värittämään. Ensimmäiseen kuvaan piti kokeilla melkein jokaista väriä.

Eilen illalla väritin riikinkukkoa, ikkunasta tuli tarpeeksi valoa ja koira järsi luutaan selän takana. Muuten oli aivan hiljaista. Näin hurja lauantai-ilta työpäivän päätteeksi täällä.

Eilen satoi hetken kaatamalla. Ei kauaa, mutta sen verran, että osa pioneista kaatui maahan. Parempi maljakossa. Tai pullossa, jos tarkkoja ollaan.

 

Ensimmäinen mansikkatorttu. Ostomansikoista, omat tuntuvat kypsyvän hitaasti näillä keleillä. Ensimmäistä kertaa pääsi kakkuvatikin käyttöön. Miten onnelliseksi ihminen voikaan tulla kauniista astioista.

Hups!

Käytiin tänään siskon kanssa Paapossa Alajärvellä. Tarkoitus oli hakea langat hippoon, jonka lupasin virkata. Sen verran olen netissä katsellut, että kaikkea ihanaa osasin odottaa. Mutta että olisin voinut kotiuttaa lähestulkoon koko kaupan, siihen en osannut varautua. Lähti vähän lapasesta. Kuteita ei pitänyt edes silmäillä. Mutta jos kaikki kelpuuttamani matot kirjastohuoneeseen maksavat kolmenumeroisia summia, on kai ihan järkevääkin ostaa ontelokudetta tarjouksesta kilotolkulla. Tuon julisteen ainoastaan aioin ostaa. Jos sinnepäin joskus eksytte, niin suosittelen! Ihana kauppa ja ihanaa palvelua!

Raparperia villasukissa

Se olisi kuulkaa kesäkuu, mutta täällä vain kyhjötetään viltin alla villasukissa. Ehtiihän sitä (toivottavasti) vielä näitä viileämpiäkin kelejä kaivata.

Tässä kävi nyt vähän niin, että kuvat jäi ottamatta, joten linkeillä mennään sitten. Sain ison pussillisen raparperia perjantaina, ja siitä on tehty vaikka mitä. Kahdesti piirakkaa (oli paljon parempaa lämpöisenä kuin kylmänä), raparperi-mansikkakiisseliä ja vielä pikaista raparperimehua, joka oli erityisen hyvää kuplavedellä laimennettuna. Uusi satsi on kasvamassa, samoin omat raparperit, ja pakastimeenkin laitoin osaa. Ainakin brita pitää vielä tänä kesänä leipoa.

Vähän värittelin

Tilasin viime viikon tiistaina Suomalaisen kirjakaupan nettikaupasta värityskirjan, sellaisen aikuisille tarkoitetun. Sen toimitusaika oli 4-7 viikkoa, kiva yllätys itselle, kun on ehtinyt unohtaa koko tilauksen. Noh, kirjahan oli postilaatikossa jo torstaina. Ja se on niin ihana, etten kestä! Selailin varmaan puoli tuntia ennen ensimmäiseen värikynään tarttumista. Sivut kestäisivät tussejakin, mutten ole koskaan tykännyt värittää niillä.

Samalta tekijältä on toinenkin, lumotulla metsällä kuvitettu. Haluan ehdottomasti senkin! Näiden kahden välillä arpominen oli jo liian vaikeaa. Saa ottaa vinkkinä, vaikka minua lahjotaankin vasta loppuvuodesta.

Vapaapäivien iloa

Pitkä viikonloppuvapaa on ollut ihanan aurinkoinen, ja kolmen päivän aikana onkin tullut vietettyä tuntikausia ulkona. Kevättää jo kovasti!

Viikko sitten istutetuista siemenistä suurin osa on jo itänyt.

Vähän on vielä aikaista puutarhatöille, mutta enhän minä malttanut odottaa. Haravan varressa on tullut vähän heiluttua ja kukkapenkkejä siistittyä. 

Ensimmäiset terassikahvit juotiin vasta tänään, vaikka olisihan siellä kai tarjennut aiemminkin.

 

Ja grillattiinkin! Koiran kanssa tietysti.

Kissallakin on kevättä rinnassa, se seikkailee kaiket päivät ulkona ja loikoilee auringossa.

 

Kauppareissulla mukaan tarttui vaikka mitä. Keltaiset tennarit, lastenosastolta! 

Persikankukkia sisälle tuomaan kevättä.

 Ja arkipäivien piristys, keltainen tiskiharja (oikeasti ostin kolme).

Iltaisin puikoilla on edennyt keväthuivi nro 2. Ensimmäisen esittelen, kunhan saan aikaiseksi.

 

Hei, olen Miia ja (ilmeisesti) olen lankahamsteri

Järjestelin vihdoin langat. No tuota, hupsista. Tästä vielä puuttuvat ne, jotka ovat kiinni viidessä (toinen hupsista) keskeneräisessä työssä. Saa läväyttää tämän naamalle, kun seuraavan kerran nurisen sopivien lankojen puutetta.

Hyvää ystävänpäivää!

Näin meillä saa ainaskin kissu viettää päivää parhaan ystävänsä kanssa <3 Taitaa olla koiralle kova pettymys! Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Teen pauloissa

Täällä ei oo sitten noi neulomukset, eikä niin muutkaan askareet oikeen edenny mihkään. Niskat ollu sen verran juntturassa, etten oo oikeen viittiny niitä kiusata enempää.

Siinä se sukka nököttää koskemattomana samassa paikassa ku viime postauksessa. No, asiasta kukkaruukkuun... Oon aivan menny villiks teitten kanssa! Onkohan toi nyt edes oikein sanottu, teitten?! Siis teen. Se mitä juodaan. Ennen oon ollu kovakin kahvin kittaaja, mutta viime aikoina närästys kahvin juonnin jälkeen on menny aivan mahottomaks. Joten aattelin kokeilla teetä ja nyt ollaan ihan koukussa. Oon siis juonu ennenki teetä, mutta lähinnä pussiteetä. Mutta nytten kokeilin puruteetä ja jotenkin tuntuu, että näissä maku on parempi.

Ton sleep easy teen sain joululahjaksi ja sitä saa ainakin luontaistuotekaupasta ja vissiin prismasta. Sitä en oo vielä kokeillu, joten en osaa sanoa auttaako. Ens viikolla vois ottaa kokeiluun ku on aamuvuorokin. Noi Nordqvistin valkoinen tiikeri ja vihreä earl grey teet on ihan sika hyviä. Toi valkonen tiikeri tuoksuu aivan jumalaisen hyvälle ja hyvää onkin! Maustettua valkosta teetä, jossa mansikn, vaniljan ja greipin aromit. 

Toi vihree tee on maustettu bergamontilla ja siinä seas on myös ananaksen paloja. Nam!

Jatkan näitten kanssa fiilistelyä kotona ja katton josko sitä huomenna vaikka tekis jotain järkevää. Eipä mulla muuta oikeestaan tällä kertaa. :)

Siivousta ja sisustushommia

Olipas oikeen blöööh sunnuntai ja mitään ei huvittanut tehdä. Väkipakolla sain itteni tyhjäämään pyykkikoneen ja astianpesukoneen ja täytettyä ne uudelleen. Imurikin halusi ulkoilutusta siivouskaapista, kun meno oli kuin länkkärileffoissa ne tuulen mukana pyörivät risupallerot. Meillä ne koostuu vaan koiran- ja kissankarvoista. Siityslautakin oli pakko raahata esille, kun ajattelin laittaa verhot työ/vierashuoneeseen vihdoinkin ja samalla pari pöytäliinaa vois silittää.  

Ei kovin houkutteleva näky :(

Tänään sama rata jatkuu, huonosti nukutun yön jälkeen. Ei oikeen nappaa noi klo 05:00 herätykset maanantai aamusin. Sain nyt onneks jotakin tehtyä ja pääsee pikkasen rentoutumaan, ennen kun taas pitää nukkumaan.

Nämä tuikkuihanuudet on paikasta Sinelli

Tuo pitsiliina on ihan lemppareita ja samoin nuo Iittaln kastehelmituikut. Tuikkuja taitaa kokonaisuudessaan löytyä kahdeksan kappaletta... Hups.

Sitten loppuun vielä jaksoin vähän laittaa työhuonetta kuntoon, mutta joudun myöntämään ettei verhot ole vieläkään paikallaan... Huomenna taas uusi päivä, eikös?

Nämä sain siskolta lahjaksi ja löytyivät myös Sinellistä

Vielä olis tilaa täytettäväksi :)

Matotkin löysivät paikalleen. Toi juhnnusruusumatto on mun mielestä tosi nätti malli. Niitä tullu tehtyy muutamahko kappale, että täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla jo jotain muuta.

Tuon voi laittaa lopuksi oveen roikkumaan, kun haluaa vaikka neuloa rauhassa! :)