Ei kesää ilman villasukkia

Viikonloppuna juhlittiin 80-vuotiasta mummua ja 90-vuotiasta pappaa. Lahjoja ei kuulemma saanut viedä, muttei sitä aivan tyhjin käsinkään viitsinyt mennä. Neuloin kummallekin villasukat. Mummu kun on suvulle neulonut vuosien saatossa lukemattomia villasukkia. Lankana Novitan 7 veljestä, se nyt vain sopi niin hyvin. Mummun sukkien ohje täältä, tosin erilaisella kantapäällä. Vaarin sukkien varren mallikuvio täältä, jalkaterän neuloin vain sileää.

Pilven reunalla.

Nämä villatakit jäi melkein esittelemättä, kun huomasin kuvia koneelle siirtäessä, että tuossa pinkissä versioissa on näköjään napit mennyt miten sattuu. Mutta hei, jos yhdeksän päivää neuloo pakonomaisesti lähes kaiken vapaa-ajan ja siirtää jopa herätystä aiemmaksi, että ehtisi neuloa, on kai silmät ristissä viimeisenä yönä vääriin kohtiin ommellut napit aika pieni moka. Ja huomattavasti helpompi korjata kuin moni muu virhe.

Kaikki sai alkunsa pääsiäistä edeltävän viikon alkupuolella, kun yhtäkkiä jostain tuli mieleen ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) ostamani neuleohje. Pilven reunalla -villatakki koossa 4-5 vuotta. Siskontyttö oli silloin vielä vauva, mutta nyt jo viisi, ja melkein unohdin koko takin. Päätin tehdä pääsiäiseksi. Pikkuveljeäkään ei sopinut ilman jättää, joten toinenkin takki mukaan kuvioihin, pääsiäiseksi toki sekin. Kummia nämä pakkomielteet, mutta tulipahan tehtyä. Sattuneesta syystä ei ole lankoihin tullut tartuttua vieläkään.

Koko projektin tiivistää se tunne, kun pyöröpuikolla on 236 silmukkaa ja neljä silmukkamerkkiä ja kaapeli irtoaa.

Valmista vihdoin ja viimein

Lauantai-iltana sain lopulta aikaiseksi kasata villatakkini ja maanantaina ompelin napit. Epämääräisestä kuvasta huolimatta siitä tuli oikein mainio perusvillatakki. Ohje oli muistaakseni syksyn 2014 Novitassa (siinä, missä oli lampaita), ja lankana Suomivilla.

Sen verran ihana auringonpaiste näin viikonlopun alkuun, etten enempää malta näpytellä.

Sunnuntai-illan parhaat

Pääteltyä saadut räsymattosukat. Välipalatyönä, kun villatakin saumojen ompelu ei kiinnostanut.

Ja uuniohrapuuro lähimyllyn suurimoista.

Niin ja ehkä vähän myös jämälankaprojektin aloittaminen ja talviloman alku.

Kolme koota

Tää on niin tällästä. Saan noin viikkoa ennen äitin synttäreitä ajatuksen, että neulon kaulurin lahjaksi. Viikkoa. Ennen. Entisessä elämässä ei mikään mission impossible mutta nykyisessä vähän joo. Mutta hei, sainpas valmiiksi. Jopa muutamaa päivää ennen deadlinea, wow!

Kalpea naama piilossa. Meillä täällä sairastetaan koko porukka ilmeisesti sitä influenssaa nyt sitten. Minäkin, jolla ei yleensä edes kuume nouse, oon saanut nauttia yli 38 asteen lukemista.

Vaikka mä en ole jotenkin vielä ehtinyt edes kevättä ajatella/toivoa/odottaa, tänä viikonloppuna on ollut jotenkin sellainen kevät-olo :D

Täällä nautitaan harvinaisen hiljaisesta aamusta kera kahvin. Tyttö on ollut isovanhemmillaan hoidossa, jotta me saataisiin edes yksi yö nukuttua kunnolla ja mahdollisuus parantua tästä viheliäisestä taudista. Nukuinkin sitten 12 tuntia! Ikävä on jo, mutta onhan tää aika luksusta näin välillä.

Pikkutöppöset

En ole koskaan huovuttanut mitään. Jostain syystä miellän huovutetut asiat keski-ikäisiin hieman omalaatuisiin naisiin. Sellaisiin, jotka saattavat olla päästä varpaisiin samassa värissä, tai vaihtoehtoisesti jokainen vaatekappale eri väriä, mutta ei missään nimessä mustaa, valkoista tai harmaata. Sellaisiin, joihin törmää käsityöpiireissä ja kotiseututapahtumissa. Mitenkään pahalla en tätä sano (ei minullakaan ole aikomus verhoutua musta-harmaaksi keski-ikäistyttyäni), tuo vain sattuu olemaan ensimmäinen huovutetuista jutuista tuleva mielikuva. Sen sijaan ihan perinteisistä huopatossuista pidän, sellaiset minullakin on ihan pienenä ollut, punaisena. On ne vieläkin tallessa.

Pitkin syksyä ja talvea huovutettuja tossuja varrella ja ilman tuli eteen Internetin ihmemaailmassa. Jotenkin sivuutin ne täysin. Näillä pakkasilla mielessä on käynyt aina toisinaan, miten lämpimät sellaiset olisivat. Paljon paremmat kuin tavalliset villasukat. En kuitenkaan saanut aikaiseksi, kun monilla on tuntunut menevän huovutus vähän pieleen. Eroja pesukoneissa ja sellaista. 

Hetken mielijohteesta päätin kuitenkin tehdä töppöset työkaverin vauvalle. Voin kertoa, että epäilys oli suuri, kun nuo ylemmän kuvan neulomukset sain valmiiksi. Onhan ne aivan valtavat pienelle vauvalle. Junasukat häälyivät mielessä varavaihtoehtona. Ja olihan niissä pesukoneissa eroja. Kaksi kertaa sai pestä tavallisella ohjelmalla ja heittää vielä kuivausrumpuunkin lopuksi, että kutistuivat ja huopuivat tarpeeksi.

Tulihan niistä aika söpöt! Varteen neuloin vain joustinta Novitan Woolilla. 100% villaa siis nämä töppöset, varmasti lämpimät. Toivottavasti tuli sopivan kokoiset, tuo vauvojen jalan kokoarviointi ei ole vahvinta osaamistani.

Ohje täältä, suosittelen.

Pakkaspäivän puuhia

Ihanaa, kun on lunta! Näyttääkin jo ihan talvelta. Täällä on vellottu jossain inspiraation ja isojen projektien välimaastossa. Hurjasti huvittaisi tehdä kaikkea, mutta josko ensin nuo pari isompaa juttua loppuun, että jotain valmistuisikin. Heti alkuvuodesta aika kului pienen pintaremontin parissa, mutta nyt on taas ehtinyt heilutella puikkojakin.

Odotin vähän lauhempaa sunnuntaita ja enemmän ulkoilua, mutta eipä tuolla pakkasessa loputtomiin tarkene. Hetken mielijohteesta päätin leipoa karjalanpiirakoita, kun kerran oli aikaa. Mummun ja vaarin ohjeella sellaisen jokseenkin liioitellun määrän, saapa pakastimeen asti. Harmaasta Suomivillasta on tulossa villatakki, siinäpä päivän toinen ajanviete. Leppoisaa sunnuntai-iltaa itse kullekin!

Pipo päässä pakkasella

Vuoden viimeisenä käsityönä neuloin itselleni pipon viime keskiviikkona. Ohje on syksyn 2014 Novitasta, ja olen katsellut sitä vaikka miten kauan. Ohjeessa pohjavärinä oli harmaa ja kuviossa luonnonvalkoista, ruskeaa ja sinapinkeltaista. Kyseinen väriyhdistelmä ei oikein napannut.

Appiukolta sain joulun aikaan pussillisen lankoja. Siellä oli tuo luonnonvalkoinen Isoveli (ja petrooli, vaikka sitä löytyi itseltäkin). Tähän saakka pohjaväri puuttui, enkä jotenkin ole saanut aikaiseksi ostaa.

En ole vielä päättänyt, mitä mieltä piposta olen. Toisaalta se on tosi kiva, toisaalta tunnen itseni pikkulapseksi se päässä. Mutta on sitä jo tullut käytettyäkin!

Joululahjoja

Tässä vielä parit joululahjat, ja olisikohan sitten aika siirtyä eteenpäin. Pianhan tässä vaihtuu jo vuosikin.

Tyypilliseen tapaani sain viimeiset joululahjat valmiiksi keskellä yötä. Eipä sillä, että näin joulukuussa muutenkaan kovin hyviä kuvia saisi otettua. Salamaräpsyjä kuitenkin ennen paketointia.

Siskon miehelle olisin tahtonut tehdä sukkiin maastokuvioisen jalkaosan, mutta aika ei riittänyt, joten raidoilla mentiin. Päättelin neuloessa, ja sen vuoksi kerroksenvaihtumiskohdasta näyttää kumman epätasaiselta, ainakin kuvassa.

Siskolle tein lapaset. Yksiväriset jollain pintaneuleella vaihtuivat palmikkolapasten kautta lopulta tuplalapasiin. Koska onhan toki joulun alla mainio aika opetella jotain uutta tekniikkaa, kuten onteloneuletta (johon muuten katsoin mallia mm. täältä). Kyseessä on siis kerralla kaksinkertaisiksi neulotut lapaset, jotka voi kääntää ympäri ja käyttää kumminpäin vain.

Kaksi kuvaa yhdet lapaset. Siskolla on pienet kädet, siksi näyttävät noin lyhyiltä. Lämpimältä tuntuivat, pitää varmaan tehdä itsellekin.

Joulupalloja vielä (ja vähän muutakin)

Ohjeet neulottuihin palloihin Joulupallot-kirjasta ja virkattuihin täältä. Sukat Laulujuhlille Sortavalaan reippaasti muokattuna.

Aina se tekee sukkia

Sukkia, sukkia, aina vaan sukkia. Tässäpä muutamat valmistuneet, ei mitään ihmeempiä. Parit nimipäivälahjaksi pienille (toiveväreillä nuo alemmat), 7 Veljestä ja tutulla ryppyvarrella. Itselle töihin (pakkasia odotellessa) hieman ohuemmat Pikkusiskosta kaaripitsivarrella.

Sitten tässä kiireessä piti vielä aloittaa Niina Laitisen joulukalenterisukkaakin, mutta se saa nyt luvan odottaa joululahjojen (yksi sukkapari sielläkin) valmistumista.

Joulu(nodotus)sukat

Lauantaiaamuna maa oli valkoinen. En tiedä, kumpi oli enemmän innoissaan, koira vai minä.

Ihanaa, kun ei ole niin pimeää ja märkää. Vaikka pianhan kai tämäkin jo sulaa pois.

Ensilumen kunniaksi valmistui jo syyskuussa aloitetulle sukalle pari. Kirjoneule ei ole ainakaan vielä mitenkään mukavuusalueella, siksi tein näitä vähitellen ilman kiirettä. Kirjaston kirjan laina tuli tosin uusittua muutamaankin kertaan.

Mallina oli Laulujuhlille Sortavalaan Sukupolvien silmukat -kirjasta. Kuvioita on sekaisin pitkistä ja lyhyemmistä sukista, ja silmukkamäärän kanssakin sain melkoisesti soveltaa. Lankana Nalle ja Nalle Taika, ohjeessa jokin paljon ohuempi.

Kyllä näissä sukissa kelpaa joulua odotella, vaikka itse sanonkin!

Siskolle sukat lahjaksi

Viime aikoina en ole niin kerennyt neulomaan mitään. Lähinnä keskittynyt keramiikan maalaamiseen ja remonttihommin. Noista maalaamisista voisin tännekkin laittaa jotain, mutta vielä ei voi,  kun ovat joululahjoiksi osa menossa. Nämä valmistui jo tossa aikasemmin syksyllä, mutta vasta nyt sain tänne laitettua kuvia näistä.

Keskeneräisiä jouluvalmisteluja

Marraskuun puoliväli ja täällä ainakin jo jouluttaa kovasti. Valmistelut sen sijaan ovat vielä kesken ja hyvä niin, saapahan nauttia joulun odotuksesta. Tätä kirjoittaessani lanttulaatikot ovat uunissa, niillä aloitin tänä vuonna. Ja onpa noita joulusuklaitakin tullut jo maisteltua.

Joulukalenterin olen jo hankkinut. Huomatkaa pari varaslähtöluukkua!

Viikonloppuna markkinoilta tarttui mukaan Wanhan Markin joulusaippuaa. Samalla reissulla kirppistelin vanhan kakkuvuoan hyasinteille ja tuollaisen kynttilänjalan, johon olin tietämättäni kehittänyt lievän pakkomielteen. Mitenkään trendikäs se ei varmasti ole, sen verran oli jopa valinnanvaraa.

Aiemmin syksyllä mies maalasi kuparinvärisellä koristespraymaalilla pussillisen sembramännynkäpyjä. Jonkinlaisia joulukoristeita näistä tulee, kunhan saan aikaiseksi.

Käsityörintamalla neulon. En tiedä, onko liikaa aikaa vai villasukkia vai molempia, jos täytyy saada tehdä erikseen joulusukat. Sellaiset kuitenkin on tulossa.

Muutama neulottu joulupallokin odottaisi täyttämistä. Näiden kohdalla lyhyemmät sukkapuikot olisivat hurjan kätevät.

Joulukortti-idea hakee vielä lopullista muotoaan, vaikka tarvikkeita on ostettu jo kesälomalla. Onhan tässä vielä aikaa.

Kolmas!

Heipä hei, pitkästä aikaa. Käsityöt ja näpertely on jäänyt viime aikoina erittäin vähälle. Suoraan sanottuna en ole tehnyt mitään sillä saralla. Aikani on kulunut lapsen kanssa, koiran harrastuksissa, leipomuksissa, ja intouduin jopa lukemaan yhden kirjan. Välillä tuntuu, että yksi elämä ei meinaa riittää kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä.

Viimeisin aikaansaannokseni oli tämä kolmas villatakki. Jotenkin ei ole ollut mitään intohimoja tarttua puikkoihin tämän jälkeen. Ja ei kai se mikään ihme ole, jos kolmannen samanlaisen työn jälkeen alkaa vähän puuduttaa. Mutta siinä se nyt on.

Täällä alkaa olla mahdotonta kuvata mitään ilman että joku tunkisi väliin :D

1v synttäreitä juhlittiin taas viljattomasti ja sokerittomaksi. Tarjoilut sai kehuja joten ilmeisesti onnistuin :) Meinasin ensiksi tehdä synttärisankarille vesimelonikakun, mutta luovuin ajatuksesta kun muutenkin oli tekemistä raakakakkujen ym. parissa. Halusin kuitenkin tehdä tälläsen. Pienellä piparimuoteilla hedelmistä paloja, jotka sitten laitoin coctailtikkuihin. Sitten vain tikut lykättiin vesimeloninpuolikkaaseen. Näyttivät maistuvan niin sankarille kuin vieraille nämäkin!

Isänpäiväsukat

Neuloin ensimmäistä kertaa ikinä isälle sukat. Meillä äiti on hoitanut sen puolen (ja hoitaa edelleenkin). Isänpäiväpakettiin sujahti Merenkulkijat, ehkäpä hienoin miesten sukkamalli, johon olen törmännyt. Lankana Novitan Sisko.

Toiset Merenkulkijat neulon miehelle, toista sukkaa uupuu vielä se pari. Taidan tosin tehdä välillä jotain, missä ei ole noin valtavaa ruutupiirrosta.