Kesäkakku

Juhannuksen kunniaksi leivoin kakun. Testausta odotti tämä ohje, jonka bongasin aiemmin keväällä. Marjoja tahdoin enemmän ja sokeroituja ruusunterälehtiäkin piti päästä kokeilemaan (olisivat varmaan onnistuneet paremmin, ellei olisi tarvinnut keräillä niitä kaatosateessa).

Kakku oli hurjan hyvää! Jotenkin britamainen pohja tuosta tuli, vaikkei valkuaisia erikseen vatkattukaan. Ja marjat toivat sopivaa raikkautta vastapainoksi. Kannattaa kokeilla! Itsellä on parhaillaan uunissa jo toinen.

Popcorn-kakku

Viikonlopun testileipomuksena oli popcorn-kakku, ja olihan se hyvää! Kiltisti noudatin ohjetta muuten, mutta taloussuklaan korvasin Fazerin sinisellä. Noin iso määrä tummempaa suklaata ei oikein napannut. Varmasti tulee tehtyä uudelleenkin, murennetulla kannella tosin. Sen verran haasteellista tuon leikkaaminen oli.

Mukavaa viikon jatkoa!

Sitruunaminimuffinssit

Meillä nautittiin tänään ystävänpäiväbrunssista.

Leivoin sinne tuollaisia minikokoisia sitruunamuffinsseja. Ohje muffinsseihin täältä ja kuorrutteeseen täältä.

Tuolla ohjeella tuli 32 minikokoista muffinssia ja kuorrutettua sai 30.

Pakkaspäivän puuhia

Ihanaa, kun on lunta! Näyttääkin jo ihan talvelta. Täällä on vellottu jossain inspiraation ja isojen projektien välimaastossa. Hurjasti huvittaisi tehdä kaikkea, mutta josko ensin nuo pari isompaa juttua loppuun, että jotain valmistuisikin. Heti alkuvuodesta aika kului pienen pintaremontin parissa, mutta nyt on taas ehtinyt heilutella puikkojakin.

Odotin vähän lauhempaa sunnuntaita ja enemmän ulkoilua, mutta eipä tuolla pakkasessa loputtomiin tarkene. Hetken mielijohteesta päätin leipoa karjalanpiirakoita, kun kerran oli aikaa. Mummun ja vaarin ohjeella sellaisen jokseenkin liioitellun määrän, saapa pakastimeen asti. Harmaasta Suomivillasta on tulossa villatakki, siinäpä päivän toinen ajanviete. Leppoisaa sunnuntai-iltaa itse kullekin!

Kymmenen yötä jouluun

Herkkureseptejä

Jaanpa tähän pari herkullista reseptiä sateisen ja syksyisen sunnuntain kunniaksi. Piristystähän tässä kaipaa itse kukin. Älkää antako huonojen kuvien hämätä, linkkien takaa löytyy paremmat.

Ensimmäisenä pitsikakku, jonka tein tällä kertaa uunipellille kakkuvuoan sijaan. Pakko tunnustaa, etten itse ole mikään Kinuskikissa-fani, mutta tässä ohjeessa on jotain viehättävän vanhanaikaista, ja tähän mennessä lähestulkoon jokaiselle syöjälle on tullut jonkinlainen etäinen makumuisto jostain mummojen leipomuksista.

Toisena amerikkalaiset suklaakeksit, joiden ohjeen olen saattanut jakaa jo aiemminkin. Tällä kertaa tehtiin kekseistä tavallista pienempiä kahvipöytään, ehdottomasti hyviä niinkin.

Taidan jatkaa sunnuntaita päiväkahvien, sukkakutimen ja Downton Abbeyn parissa.

After eight -juustokakku

Meillä herkuteltiin viikonloppuna. Mies leipoi After eight -juustokakun (ja minä koristelin, hieman epäonnistuneesti sulatetulla suklaalla tosin). Ohje löytyi täältä, mutta juustot olivat 180 gramman rasioissa, kermaa laitettiin puoli litraa ja liivatteitakin vain neljä.

Olihan tuo järjettömän hyvää, vaikkei kovin suurta palaa kerrallaan voinutkaan syödä.

Melkein vegaanista leivontaa

Minulla on ollut jo pidempään jemmassa tarpeen varalle tämä vegaanisen vadelmapiirakan ohje. Soijajugurtti alkoi uhkaavasti lähestyä parasta ennen -päiväänsä, joten mikäpä sen parempi syy vihdoin testata tuo ohje. Tosin leivoin piirakan tavalliseen maitoon ja voihin, kun kasvimargariinia ei ollut tarpeeksi, enkä viitsinyt kauramaitopurkkia avata puolen desin vuoksi. Vadelmatkin korvasin mustikoilla, joita on taas pakastin pullollaan. 

Mustikat näyttävät hukkuneen jugurtin alle, vaikka niitä puolisen litraa melkein laitoinkin. Olihan se ihan hyvää, mutta pidän edelleen enemmän äidin ohjeella tehdystä. Ohjeen säästän silti vastaisuuden varalle, sitähän voi varioida loputtomiin.

Mustikka-aika

Eilen hain viikonloppukukkia takapihalta.

Ja leivoin mustikkapiirakkaa äidin talouskoulun aikaisella ohjeella, joka on mielestäni vaatimattomasti paras. Viimevuotisia mustikoita löytyi vielä pakastimen pohjalta. Muumien Iltapurjehduksen miellän alku- ja loppukesän mukiksi, en osaa juoda siitä muulloin.

Aamut ovat olleet sumuisia jo jonkin aikaa ja tuoksuneet samalta kuin ala-asteen pihassa aina syksyn ensimmäisinä koulupäivinä. Niin tänäänkin.

Poljin hiekkatietä keskelle ei-mitään keräämään mustikoita talven varalle. Oli rauhallista, ainoatakaan ihmisen aiheuttamaa ääntä ei kuulunut. Pari kertaa humpsahdin melkein polvea myöten jonkin eläimen koloon. Hetkellisesti mielen perukoilla häivähti ajatus, ettei kukaan tiedä, missä olen. Mutta vain hetkellisesti. En edelleenkään osaa pitää metsää vaarallisena paikkana. Syksyinen metsä ja suopursun huumaava tuoksu, siinä on pala taivasta.

Sateisia päiviä

Viime päivinä on satanut. Tai ainakin vapaa-ajallani. Ei ehkä koko aikaa, mutta niin, että on harmaata ja märkää, ja jää mieluummin sisälle. 

Sain ison paketillisen tusseja ja innostuin taas värittämään. Ensimmäiseen kuvaan piti kokeilla melkein jokaista väriä.

Eilen illalla väritin riikinkukkoa, ikkunasta tuli tarpeeksi valoa ja koira järsi luutaan selän takana. Muuten oli aivan hiljaista. Näin hurja lauantai-ilta työpäivän päätteeksi täällä.

Eilen satoi hetken kaatamalla. Ei kauaa, mutta sen verran, että osa pioneista kaatui maahan. Parempi maljakossa. Tai pullossa, jos tarkkoja ollaan.

 

Ensimmäinen mansikkatorttu. Ostomansikoista, omat tuntuvat kypsyvän hitaasti näillä keleillä. Ensimmäistä kertaa pääsi kakkuvatikin käyttöön. Miten onnelliseksi ihminen voikaan tulla kauniista astioista.

Tytön täytyi vanheta ja muuta juttua

Meillä on täällä uusia lukijoita, kivaa! Mukavaa juhannuksen jälkeistä aikaa kaikille, eiköhän se kesäkin sieltä kohta tule :)

Sain vihdoin viime viikolla aikaiseksi tehdä uuden reseptikansion itselleni. Tosiaan kun ruokavalio vaihtui melkein kertaheitolla viljattomaksi ja lähestulkoon sokerittomaksi, tarvitsin ehdottomasti uusia reseptejä (varsinkin niitä herkkureseptejä)

Päädyin tällä kertaa laittamaan reseptit kansioon ja muovitaskujen väliin. Vaikka jauhoiset ja läikkäiset reseptit ovatkin toisaalta jotenkin sympaattisen näköisiä, kaipasin helppoutta siihenkin touhuun. Nyt jos reseptin päälle lentääkin suklaata, se on helppo tuosta muovista vain pyyhkäistä pois.

Tällä viikolla täytin vuosia ja halusin leipoa kakun, mikäli kahvivieraita ilmaantuu. Otin riskin ja leivoin sokerittoman ja viljattoman kakun (ensimmäistä kertaa) ja saatoin vain toivoa, että kakku maistuu itselle ja vieraillekin. Ja maistuihan se! Ihanaa että juhlapäivinäkin voi herkutella ilman hirveää sokeriähkyä!

Reseptin sain Jauhottoman peukalon Heliltä. Muokkasin pikkuisen ja laitoin esim. banaania lisäksi kakun väliin. En oikein osaa tuota kermavaahdon pursotusta niin mikään kaunis kakusta ei tullut :D Mutta hyvää oli ja kaikki tuli syödyksi.

Sain mieheltä kukkia synttäripäivänä ja kimpussa oli pioneja! Oli jännä miten ne olivat avautuneet aivan valtavan kokoisiksi seuraavana päivänä. En edes tiennyt että ne niin aukeaa. Kissakin ihmetteli asiaa silmät suurina.

Täällä odotellaan jo miehen lomaa, josko sitten vaikka päästäisiin koko porukka jonnekkin kesälomareissulle :) Mukavaa kesän jatkoa!

Vappuherkuttelua

Täällä on herkuteltu urakalla vapun ja pitkän viikonlopun kunniaksi. Eilen paistoin perinteisesti munkkeja. Talo ei palanut tälläkään kertaa, ja kummasti tuo urakka tuntuu vuosi vuodelta pienemmältä. Simakin onnistui hyvin.

Tänään oli vuorossa Eikun järkkäämää vappubrunssia. Tein sinne perunasalaattia varhaisperunoista ja mansikka-raparperibritan. Britakakkua tuli kokeiltua ensimmäisen kerran vuosi sitten, ja samalla ohjeella mentiin nytkin.

 

Raparperihillokkeen tein viime kesän (?) Ruokapirkan ohjeella. Veden jätän pois, raparperista irtoaa nestettä kuitenkin sen verran. Tällä ohjeella tulee ihanan kirpsakkaa. Olen täysin ihastunut noihin takakansien piirroskuvin kuvitettuihin ohjeisiin, siksi tuokin on tallella. Pitäisi kehystää, jos vain joskus muistaisi kehyksen ostaa.

Pohjan ohje löytyy täältä. Tuo on sitten for dummies -tyylillä, järjettömän rasittavaa löytää ohjeesta itse asia. En edes tiedä, miksi olen tuolla ohjeella alkanut tehdä, mutta hyvää tuli, joten en muuta ole kokeillutkaan. Tällä kertaa mentiin ulkomaalaisilla mansikoilla ja raparperilla, seuraavaan ehkä saa jo omalta pihalta.

Porkkanamuffinit

Rehellisesti sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa neulominen tuon villatakin jälkeen. Tai nyt kiinnostus alkaa jo vähän palailla, mutta ei niin paljoa, että saisin vielä tartuttua puikkoihin. Virkkaillut olen vähän ja suunnitellut seuraavaa juttua. Mitään esiteltävää ei vielä ole, koska sään salliessa liikenevä vapaa-aika on kulunut lähinnä pihalla. Siksi siis leipomuksia, taas.

Tein viikolla simaa ja huomasin, että fariinisokeripussin kyljessä oli myös porkkanamuffiniohje, sellainen kuorrutteeton versio. Pitihän sitä eilen testata, kun tuli kahvittelijoitakin. Muffinit olivat oikein meheviä ja paljon vähemmän makeita, mitä taikina (joka oli tosi hyvää niin omasta kuin koirankin mielestä) antoi ymmärtää. Ohje täältä. En tosin edelleenkään tajua, miksi aina uunissa kauniisti kohoava muffinssini lässähtävät uunista tultuaan, ohjeesta huolimatta.

Toisenlainen kauraleipä

En tiedä miksi, mutta en halua käyttää kuivahiivaa mihinkään "oikeaan" leipomiseen, kuten pullaan tai leipään. Arki-illan pikasämpylöihin, pizzapohjiin ja sellaisiin se kyllä menee. Nyt oli pakko leipoa, kun jääkaapissa on simaa varten ostettua tuorehiivaa. 

Vettä 3,5 dl, puolikas hiiva, vähän siirappia, suolaa ja öljyä, näppituntumalla kaurahiutaleita, kauraleseitä ja kolmen viljan sämpyläjauhoja. Jätin taikinan reilusti löysäksi, kohotin puolisen tuntia, kippasin leivinpaperille, vähän jauhoja ja muotoilua ja kylmään uuniin, 225 astetta ja n. 40 min. Lopptuloksena mehevän pehmeä sisus ja rapsakka kuori.

Hullu leipuri täällä moi!

Tää saattaa nyt vaikuttaa vähän siltä, että elän nykyään pelkästään jääkaapin ja hellan välissä! Jos mä en ole keittelemässä vauvalle soseita, niin mä testailen uusia herkkuja. Ilman viljaa ja sokeria luonnollisesti. Löysin aivan loistavan blogin, josta nämäkin kaikki reseptit ovat.

Tässä viime postauksessa mainitsemani pistaasi-brownie. Oli hyvää, tykkäsin. Jäi reseptiarkistoihini ja teen uudestaan. Olenkin aina tykännyt makean ja suolaisen yhdistelmästä.

Keittäessäni beibelle bataattia, jätin itselleni vähän sivuun tätä seuraavaa herkkua varten. Enpä olisi ikinä tajunnut, että bataattia voi käyttää leipomuksiin. Tämä bataattibrownie oli ihanaa ja koostumus jotenkin jännän kuohkea. En tiedä johtuiko se tuosta bataatista vai mistä. Erittäin helppotekoinen ja herkullinen tämäkin leipomus! Okei, bataatissa on hiilareita varmaan lähes yhtä paljon kuin perunassa, mutta eipä sitä suurta määrää tähän tullut.

Viimeisin kokeiluni oli tänään tämä viikuna-suklaaganachepiiras. Aivan taivaallista!

Nämä kaikki ja paljon muita vhh ja paleoreseptejä täältä.

Täydellisen herkun metsästys

Kuten jo ennemmin kerroin, olen siirtynyt vhh-ruokavalioon. Reseptivihkoni meni siis lähes täysin uusiksi, samoin kuivakaappimme sisältö. Äitiyslomani näyttääkin kuluvan köökin puolella uusia reseptejä testaillessa! Tälläkin hetkellä uunissa kypsyy ensimmäistä kertaa viljaton paahtoleipä, hmmmm.

Olen aina ollut herkkujen ja makean perään. Olen saattanut syödä suklaalevyn yhdeltä istumalta, samoin paketillisen jäätelöä (tosi tervettä). Joten sokeriton elämä kuulostaa melko tylsältä ja kahvin kanssa on lähes aina pakko saada jotain hyvää. Viimeisen kuukauden aikana olen kokeillut tehdä jos jonkinmoista vhh-herkkua. Osa resepteistä on lentänyt samantien roskiin maistamisen jälkeen, osa taas on korvannut hyvinkin entiset herkut. Viime aikoina testailussa on ollut raakakakut. Useimmat tuntuu olevan hieman työläitä valmistaa, mutta ainakin tietää herkuttelevansa terveellisesti! Eilen valmistui vadelmainen raakasuklaakakku ja ohje oli täältä. Pahoittelen kamalia kuvia.

Vadelma sopi tosi hyvin tuonne väliin

Tällä talttui makeanhimo nopeasti jopa tälläiseltä herkkusuulta!

Tämäkin oli aika vaivalloinen valmistaa ainakin mun mittapuulla. Pitäisi löytää resepti, joka olisi herkullista ja melko nopea tehdä. Testailut jatkuu. Viikonloppuna uuniin pääsee pistaasi-suklaabrownie, oijoi.

Manteliviipaleet

Täällä leivottiin taas, kun kahvin kanssa piti saada jotain hyvää maanantain vapaapäivän kunniaksi. Tällä kertaa keksejä. Ohje on äidiltä, alkuperästä ei mitään tietoja. Nämä ovat helppoja ja nopeita, koska taikinaa ei tarvitse pitää jääkaapissa, eikä jokaista pikkuleipää leivota erikseen. Ja hyviäkin vielä, niin taikinana (saatoin napsia liikaa) kuin paistettuna!

Manteliviipaleet

100 g voita

1 1/4 dl sokeria

1 kananmuna

2 1/4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl tummaa kaakaojauhetta

2 tl kanelia

kananmunaa voiteluun

mantelirouhetta

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Leivo neljä pötkylää suoraan leivinpaperin päälle. Painele littanaksi. Voitele ja ripottele päälle mantelirouhetta. Paista 200 asteessa 7-10 min. Anna jäähtyä hetki ja leikkaa palasiksi.

Piimälätyt

Tuodaan nyt sitten se toinen ääripääkin ruokavalioissa tähän tuon Eikun viljattoman leivän jälkeen. Meikäläinen täällä paistelee piimälättyjä, ja kyllä, niissä on voita (ihan sitä oikeaa) ja sokeria ja vehnäjauhoja. Ja se joka aikoo mainita banaanipannukakkujen mahtavuuden, voi paistella niitä ihan keskenään ja uskotella itselleen syövänsä muka pannukakkuja. Ennen kuin kenelläkään on palkokasvi nenässä, sanottakoon, että ymmärrän täysin, että kaikki eivät voi syödä kaikkea. (Mutta banaani ja muna paistinpannulla ei siltikään minusta tee pannukakkua.)

Olen siinä onnellisessa asemassa, että kummatkin isovanhempani ovat vielä elossa. Olen siis tottunut syömään kahdenlaisia lättyjä. Toinen mummu paistaa ohuita pitsireunaisia lättyjä, jotka eivät hajoa kääntäessä. Toinen taas paistaa paksumpia lättyjä ja tekee usein taikinan piimään. Yhteistä on valurautapannu, oikea voi ja järjettömän hyvä maku (on tullut useammatkin lättyöverit vedettyä). Itse voin vain haikailla valurautapannusta (keraaminen liesitaso), mutta voista ei sentään tarvitse luopua. Lättyjen paksuus on lähinnä mielialakysymys. Tänään paistoin piimälättyjä, ja niistä tulee soodan takia väkisinkin paksuja.

Taikinaan tuli litra päiväysvanhaa piimää, kolme munaa, 1½ dl sokeria, 1½ tl suolaa, saman verran soodaa (netissä nostatuksen vuoksi, mummun ohjeesta piimän happamuuden peittämiseen), jauhoja käsituntumalla jotain puolen litran hujakoilla. Annetaan turvota, jos huvittaa. Paistetaan voissa (maun, ei periaatteen vuoksi). Melkoinen läjä tässä on syntymässä, mutta kerrankos sitä.

Kivikauden leipä

Olen jättänyt ruokavaliostani kaikki viljat pois. Sokerikin olisi tarkoitus jättää kokonaan mutta se projekti on vielä vähän työn alla. Aluksi oli vähän miettimistä, että mitäs sitä nyt syö ihan jo viljojen jättämisen jälkeen. Vehnääkin tuntui olevan ihan joka paikassa. Nyt tässä parin kuukauden aikana olen tajunnut, että onhan sitä silti vaikka mitä syötävää. Tänään testasin ensimmäisen kerran siemenvuokaleipää ja ilokseni se jopa onnistui ja oli hyvää! Päälle voita ja juustoa niin nam! Ohjeen nappasin täältä mutta sen alkuperää en tiedä. Lisäsin ohjeeseen psylliumia ja vähän vettä.

Tein kakkuvuokaan kun ei leipävuokaa ollut. Leipä siis koostuu erilaisista siemenistä ja pähkinöistä.

Suosittelen kyllä kokeilemaan tälläistä leipää vaikka viljoja söisikin.

Huomaatteko tuon valon noissa kuvissa? Kyllä tässä väkisinkin alkaa Tavaramarkkinat soimaan päässä tuota aurinkoa katsellessa. On siis kevät...

Pullan leipominen on tekniikkalaji

Muutin aikoinaan kotoa pois kerrostaloasuntoon, jossa viihdyin reilut kuusi vuotta. Meidän rappu oli aika mummovoittoinen ja siellä tuoksui usein pulla. Innostuin toisinaan itsekin leipomaan tuoksun houkuttelemana. Tein ohjeen mukaan, ja uunituoreina pullat olivat hyviä, mutta sen jälkeen niistä tuli kovia ja kuivia ja jauhoilta maistuvia. En ymmärtänyt ollenkaan, noudatin ohjettakin tarkasti. Pullanhan piti olla aika yksinkertainen juttu. Muutaman epäonnistumisen jälkeen turvauduin mummun apuun.

Silkasta viime vuosien onnistumisen riemusta raotan teillekin mummun pullasalaisuuksia (ei ne oikeasti ole sen enempää salaisia kuin erikoisiakaan).

1. Heivaa ohje ennen jauhojen lisäämistä. Nesteen, sokerin, suolan, kardemumman ja munan määrän vielä voi ohjeen mukaan mitatakin, mutta jauhoja ei. Jauhot lisätään näppituntumalla. Ja kuten lettutaikinasta tiedetään, ne turpoavat nesteessä. Mummun mukaan pullataikinasta tehdään niin löysä, että sen juuri saa leivottua. Niin saa pehmeää pullaa. Se, minkä paksuista taikinaa saa leivottua, onkin sitten kokeiltava, mutta kertaakaan en ole jauhoja laittanut niin paljoa kuin ohjeessa.

2. Sitko. "Älä hipellä sitä taikinaa", sanoi mummu. Kunnolla vaan nyrkistä, hyvä paikka purkaa kaiken maailman ahdistukset, patoutumat ja stressit. Sitkoa on tarpeeksi sitten, kun taikina venyy läpikuultavaksi ennen repeämistä. Saattaa vaatia vähän käsivoimia.

3. Malta kohottaa, sekä ennen leipomista, että ennen paistamista. Ei silti kannata unohtaa taikinaa liian pitkäksi aikaa, se nimittäin elää. Itse olen kerran kaapinut kulhosta yli kohonnutta pullataikinaa kylppärin lattialta (kohotin lattialämmityksellä) ja voin kertoa, että siitä oli hauskuus kaukana.

Kivaa laskiaistiistain iltaa kaikille, toivottavasti saitte pullaa! Itse leivoin jo sunnuntaina, ja taisi olla kiire päästä herkuttelemaan, kun kuvatkin unohtuivat.