Pitkästä aikaa

On siitä taas hetki vierähtänyt kun mitään käsityöhommia on kerenny tekemään. Tälläkään kertaa mitään kovin ihmeellistä tekeillä ole, mitäpä muuta näppärää kun isoäidinneliöitä. Helpot jättää kesken ja kaivaa esiin kun taas kerkiää tekemään. 

Tosta eco cottonista ajattelin tehä jonkun peiton, hitaasti mutta varmasti. 

Vielä noi muutamat palaset saavat toimia sisustuselementtinä... 

Tiskirättejä ja työhanskoja

Heipä hei ja hyvää uutta vuotta! Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa päivittää tabletilla joten katsotaan mitä tästä tulee. Olisi ollut ihan hirveästi jouluista matskua blogiin mutta nyt niiden päivittäminen taitaa kyllä olla jo vähän myöhäistä. Elämä on jotenkin niin hektistä nykyään. Kotonakin on jatkuvasti sotkuista ja mitään ei muka kerkeä ja niin paljon kuitenkin haluaisi. Kun kirjauduin bloggeriin, tajusin että en lue enää edes blogeja paitsi hyvin satunnaisesti. Olisi ihana ehtiä taas niitäkin katselemaan ja saamaan ideoita. Ja ettei tämä kiire ainakaan hellittäisi, arvatkaas mitä tyttö alkaa tänä vuonna tehdä?

Tälläisiä on tullut selailtua aika paljon....

...ja ideoita ja inspiraatiota on revitty talteen...

...ja kavereilta tuli tälläinen setti joululahjaksi :) Kuvasta puuttuu vatupassi ja joku työkalu, jonka nimeä en muista. Eli me aletaan rakentamaan omaa tupaa! Tai joku muuhan sen rakentaa, mutta kyllä siinä tuntuu meillekin töitä lankeavan ihan kiitettävä määrä. Mä olin jotenkin ihan otettu noista pienemmistä hanskoista. Ilmeisesti luotetaan siihen, että mäkin osaan siellä raksalla sitten jotain edes duunata :D Mukavaahan ja jännää tämä on, mutta kaikesta päätellen taas on tulossa aikamoinen ja erilainen vuosi. Mutta sehän nyt ei enää ole mitään uutta, heh.

Heti vuoden alkuun tilasin netistä bambulankaa. Tuosta Prismasta kun sitä ei löytynyt. Sain jonkun ihme virkkausvimman ja tein vähän tiskirättejä. Tai no, oikeastaan bongasin kivan joululahjaidean vähän liian myöhässä (lahjat oli jo valmiina) joten näistä kehkeytyy jotain sitten ensi jouluksi. En kyllä ikinä ole ollut näin aikaisin asialla joululahjojen suhteen :D

Nämä valmistuu mukavan nopeasti ja automatkat kyytiläisenä tulee hyödynnettyä koukku kädessä.

Mutta nyt, hyvää yötä!

Joulupalloja vielä (ja vähän muutakin)

Ohjeet neulottuihin palloihin Joulupallot-kirjasta ja virkattuihin täältä. Sukat Laulujuhlille Sortavalaan reippaasti muokattuna.

Vihdoinkin valmis!

Huhtikuussa 2013 kirjoitin tänne elämäni ensimmäisen blogipäivityksen. Se oli eräästä ikuisuusprojektista, sellaisesta jonka ei tarvitse valmistua nopeasti ja jota voi tehdä vähän kerrallaan muiden töiden välissä ja silloin, kun ei jaksa ajatella liikaa. Tuolloin innolla aloittamani isoäidinneliöpeiton virkkaaminen oli jatkunut jo yli vuoden.

Reilut kolme ja puoli vuotta, neljä poistunutta 7 Veljestä -väriä ja 234 isoäidinneliötä myöhemmin peitto on vihdoin valmis. Siihen kului varmasti päiviä, luultavasti viikkoja, kenties jopa kuukausia virkkaamista. Ja lukuisia selvitettyjä murhia. Ja paljon aikaa tehden kaikkea muuta. Yhdistelyvaiheessa huvitti ne kittanat pienet ensimmäiset neliöt, joita on virkattu kieli keskellä suuta rystyset valkoisina, ja ne yksiväriset isommat, joita on tehty myöhemmin rutiinilla tv-sarjoja katsellen.

Peittoon piti tulla vain kirjavia neliöitä, mutta minkäs teet, kun yksi väri pääsi salakavalasti poistumaan. Siihen piti tulla myös piparireuna, mutta lopulta omaa silmää miellytti enemmän raidallinen reunus kiinteillä silmukoilla. Jos nyt aloittaisin, tekisin varmasti erilaisen, mutta on tämä silti ihana.

Aloittaessani halusin, että peiton alle mahtuisi kahdestaan. Monta kertaa se on tuntunut aivan järjettömän kaukaiselta haaveelta, mutta lopulta peitolle tuli kokoa n. 135 x 200 cm. Tosin kissa on jo ominut sen. Kylmä ei ainakaan tule.

Blogihiljaisuuden syyt

Syy nro 1:

Pienen ihmisen villatakki, ihanainen Kelo, ohjeen langanmenekki juurikin ne kolme kerää, joita olen jemmannut jo muutaman vuoden. Ja se karu fakta, että ohjeen tekijän käsiala on niin paljon löysempi, että silmukoita on pakko lisätä (soveltaminen kannattaisi muuten jättää väliin, jos tekee ensimmäistä kertaa raglanhihaista vaatetta, eikä hahmota koko juttua), jottei kyseessä olisi vastasyntyneen vaate. Reunukset (nappilistat ja hupun ympärys) puuttuu ja tuon verran on lankaa jäljellä. Saattaa hieman ottaa päähän! Lasken kaiken toivoni kaverin työkaverilta kahvipaketilla lunastamani lankapussin varaan, kuvassa päällimmäinen vyötteetön kerä näytti aivan tältä.

Syy nro 2:

"Olispa ihanat syksyksi sellaiset ohuet polvisukat, joiden yläreunan pitsi näkyisi saappaiden varren yläpuolella!" Mielikuva muuttui lähes pakkomielteeksi, ja sellaisia nyt sitten väkerrän itselleni Pikkusiskosta 2,5 puikoilla. Koska aina tulee pari muuttujaa, niin näissäkin fiilispohjalta tehdessä päätin lisätä lyhyen joustimen pitsin alle, että pysyisi jalassa. Suunnitellun varren pituuden mukaan se joustin vain olisi osunut pohkeen suunnilleen paksuimpaan kohtaan eikä varmasti olisi pitänyt sukkaa ylhäällä. Vetäisin peilin edessä joustimen ylemmäs aivan polven alle ja totesin, että paremmalta näyttää. Tässä vain kestää pieni ikuisuus noin ohuella langalla. Mutta neulottu on ja urakalla!

Syy nro 3:

Elämä. Toisin sanoen esimerkiksi ne hetket, kun kerää täydellisen kirppislöytömansikkakulhon täyteen omalta maalta, istuu yhdessä auringossa terassilla syömässä  ja nauttii kesästä. 

Kerrottakoon tosin, että ihan salaa toivon sateisia iltoja ja vapaapäiviä (ei nyt sentään kaikkia), jolloin voisi hyvällä omallatunnolla istua sohvalla neulomassa ja katsomassa kokonaisia tuotantokausia kerralla. Katsellaan sitä kesää sitten ensi vuonna.

Toinen iloinen hippo

Virkkasin alkuvuodesta itselleni iloisen hipon. Sisko ihastui siihen kovin, ja kysyi, josko voisin tehdä toisenkin sellaisen. Hippoa aloitin jo kesälomalla, mutta koska lahjottava pikkuinen putkahti maailmaan vasta muutama päivä sitten, oli aikaa tehdä vähän muutakin.

Tulihan siitä kovin sympaattisen näköinen!

Oma hipponi syntyi riemunkirjavaksi pala palalta, ettei tulisi samoja värejä lähekkäin. Tämän toteutus oli enemmänkin sarjatyötä, ensin kaikki palat puoliväliin ja sitten reunat vaalealla yhdistäessä. Tämä toinen oli jo paljon helpompi kasata.

Lankana oli Alize Cotton Gold, jonka vyötteessä koukuksi suositeltiin kokoa 2-4. Tein samalla 3½:lla kuin omanikin, sattuu olemaan ainoa virkkuukoukkuni tuolta väliltä. Kolmonen olisi varmaan ollut vähän parempi, mutta meni se noinkin. Ja perinteisesti tuli virhekin sinne sitten ympättyä, mutta olin liian laiska purkamaan, kun lopputulokseen se ei vaikuttanut.

Kesäloman keskeneräiset

Täällä on loma ohi tältä erää. Pitkin kesää olen huomannut ajattelevani, että sitten syksyllä on aikaa neuloa ja virkata, kun saa puutarhan talviteloille. Sitten huomasin keskeneräisten töiden (ihan aktiivisesti edistyvien sellaisten kuitenkin) valtaavan tilaa vähän joka puolelta. Että kai sitä on sitten näin kesälläkin ehtinyt.

Ihan ensimmäisenä aloitin tuota hippoa, kun se on ikään kuin tilaustyö. Nopeasti se etenee silloin, kun sitä tekee, mutta olisi niin paljon kaikkea muutakin. Onneksi ei (vielä) ole kiire.

Jämälangasta on tulossa ohuehkot unisukat.

Tähän projektiin menee viimeksi ostamani kerät, ainakin suurin osa. Ohuet polvisukat syksyksi. Elämäni kolmannet sukat 2,5 puikoilla, ensimmäiset pitkävartiset. Saapa nähdä, missä vaiheessa alkaa kyllästyttää.

Vaihtelua ohuelle langalle. Pitkään jemmatuista Keloista pienen ihmisen villatakkia kasin koukulla.

Näiden lisäksi jo valmistuivat ne tossukat ja virkattu matto. Ei ollenkaan turha kesäloma, vaikka vasta viimeisenä päivänä päästiin meillä 20 asteen paremmalle puolelle (ehkä juuri ja juuri puolikkaalla asteella, mutta silti).

Harmaata

Aiemmin esittelemäni eko-ontelokude pääsi koukulle jo samana iltana. Oikeastaan tämä matto on valmistunut jo viime keskiviikkona, mutta kuvaaja on ollut hieman laiska. Tarkemmin sanottuna aikomus oli mopata ennen maton vaihtoa, mutta pakkosiivoaminen ei sovi lomaan, joten lavastettu kuva ja matto odottamaan siivousinnostusta.

Mallina Juhannusruusu, kudetta n. 5 kg, halkaisija hieman vajaa 1,5 metriä. Kudetta jäi ehkä yhteen kerrokseen lisää, koska varauduin vähän liikaa reunukseen, mutta en ole niin reipas, että purkaisin ja tekisin lopun uudestaan.

Eilen vietin sadepäivän Millennium-maratonia (pakko oli kirjojen jälkeen katsoa vielä uudestaan). Virkkausprojekti eteni sellaiseen vaiheeseen, mikä vaatisi enemmän keskittymistä, joten vaihdoin sukkaan. Parin ensimmäinen valmistui jo maaliskuussa, toinen eilen. Lankana Impivaara ja ohje post it -lapulle epämääräisesti kirjoitettuna luultavasti Novitan sivuilta.

Pärjäisiköhän näillä juhannuksen?

Pientä näpertelyä

Hellou, pitkästä aikaa. Jotenkin en saa aikaiseksi aloittaa mitään isompaa neulonta- tai virkkaustyötä. Aikaa ei ole, ja ovella kolkutteleva kesä houkuttelevat tekemään vain jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa. Joten tälläisiä mä oon täälä duunaillut.

Kaksi tölkistä irrotettua renksua yhteen virkkaamalla. Kaveri oli tulossa käymään ja pyysin tuoda tölkkien klipsuja, mikäli heiltä löytyisi. Sain sitten pringlespurkillisen niitä :D Ajattelin, että tälläiset avaimenperät voisivat olla kivoja pieniä lahjoja. Ohjeen nappasin täältä.

Miian tiskirätit oli sen verran suloisia, että mun oli myös ihan pakko tehdä samanlaisia tuolla siksakvirkkauksella.

Jämälankojen virkkailua

Joskus ennen villatakkia päätin opetella siksak-virkkauksen, koska sellaiselle olisi vähän suunnitelmia, kunhan tässä ehtii. Olen kokeillut kerran, lopputulos oli kummallisen mutkitteleva ja epämääräinen. Tällä kertaa löysin hyvän ohjeen ja samalla idean testata siksakkia tiskiräteillä. Hirmuisen kätevää tällainen, opetella uutta ja tuhota samalla järjestelmällisesti bambulankojen jämät.

Ensimmäinen rätti ja jämäkerät, joskus ajalla ennen villatakkia. Miten niin vähän jäänyt tämä(kin) roikkumaan?

Noista jämistä sai neljä tiskirättiä. Valkoinen ja vihreä loppui kokonaan, muita jäi sellaiset peukalonpään kokoiset nyssykät.

Näitä tehdessä ei taas voinut kuin ihmetellä, mikä on saanut ostamaan kahta eri sävyistä sinistä, kun enhän siitä edes pidä. Tumma turkoosi, vihreä ja musta jotain lankakauppakamaa, ärsyttävästi aukeilivat säikeet virkatessa. Loput Novitaa.

Tuo vihreä-valkoinen on oma lemppari. Vähän syö kesken loppunut vihreä lanka perfektionistimieltä, mutta en ollut riittävän ahkera purkaakseni ja virkatakseni keskelle kapeamman raidan. Tuskin se tiskipöytä tietää, minkälaisella rievulla sitä pyyhkii.

Puutarhalauantai

Täällä on ollut vähän hiljaista blogin suhteen. Syynä siihen on yksi isompi neulomus, johon olen uppoutunut viimeisten parin viikon aikana, mutta nyt se alkaa olla loppusuoralla. Ennen sen valmistumista kuitenkin muutama räpsy ihanan keväiseltä lauantailta.

Krookukset ovat kukkineet jo hetken aikaa. Ihana väriläiskä! Tulppaanit ja narsissitkin ovat nousseet hyvin pintaan, mutta niiden kukkia saa vielä odottaa.

Grillattiin toisen kerran tänä keväänä. Sisälle ei huvittanut mennä, mutta tuuli oli sen verran puuskittaista, että katettiin pikkupöytä kasvihuoneeseen.

Tässä tämän hetkinen puutarhan rumennus sarjassamme kuvia, joita ei julkaista blogeissa. Taivutuksessa ilmeisesti siemenestä kasvanut omenapuu, joka muistutti huolestuttavasti pylväshaapaa. Vanhat sukkahousut hyötykäytössä, selkeää Niksi-Pirkka -kamaa.

Loppuun vielä silloin joskus ennen pääsiäistä valmistunut lippapipo kummipojalle. Pipon omistaja ei ensin halunnut sitä ollenkaan päähänsä ja sen jälkeen veti koko pipon naaman eteen, joten tässä ainoa kuva. Lankana Isoveliä (kirkkaampia oikeasti nuo värit) ja ohjeena tämä.

Syy ja seuraus eli toisen sukan syndroomasta lievään kaaokseen

Keskiviikkoiltana valmistui ensimmäinen jokseenkin hitaasti edennyt sukka. Yleensä aloitan parin heti, luon silmukat ja neulon edes pari kerrosta. Siitä on helpompi jatkaa. Nyt ei vain kiinnostanut. Toista sukkaa en ole aloittanut vieläkään.

Sen sijaan googlettelin siksak-virkkausta yhtä tulevaa juttua varten. Löysin niin kivoja tiskirättejä, että oli pakko kaivaa bambulankojen jämät esiin ja opetella sitä siksakkia.

Keskittymiskyky on ollut jokseenkin kateissa, ja hairahdan tekemään koko ajan jotain muuta. Tiskirätin lomassa piti vähän kuvahaulla hakea Novitan Hankoa, josko joku olisi tehnyt jotain kivaa juuri niistä väreistä, mitä minulla on jäljellä. No eipä ollut, mutta törmäsin Isovelistä virkattuun lippapipoon, ja koska tuollaista kirkkaanvihreää (joka jostain syystä valottuu kummaksi) on lojunut yksinäinen kerä, joka ei päätynytkään aiottuun projektiin, oli pakko kokeilla. Kummipoika tulee huomenna, joten valmiiksikin pitäisi saada.

Iloinen hippo

Aiemmin vilautetuista riemunkirjavista puuvillajämälangoista syntyi hippo. Tarkemmin sanottuna Happypotamus, jonka ohje löytyy täältä. Itse tosin en osaa tuolta ostaa yhtään mitään, mutta sain onneksi työkaverilta ohjeen lainaan.

Hippo syntyi pala kerrallaan. Yhtäkään afrikankukkaa en ole aiemmin virkannut, mutta nyt innostuin. Ties mitä muuta niistä vielä teen.

Hiposta tuli melko suuri, n. 60 cm pitkä. Lanka varmasti vaikuttaa kokoon. Omani tein Novitan Miamista 3½ koukulla.

Ihanan muhkea se on, niin takamuksesta kuin kuonostakin!

Hippoakin kevättää jo, se nauttii auringosta.