Erään kerran lankahyllyllä aivan muuta hakiessani näin poistuvaa 7 veljestä Polkkaa alennuksessa. Tiesin heti, että siitä tulisi sukat, sellaiset pitkät aina oikein -varrella. Hametytön lempiasia talvella. Jostain syystä minulla on vain yhdet riittävän pitkävartiset villasukat. Sain ne Eikulta valmistujaislahjaksi muutamia vuosia sitten, enkä yhtään ihmettelisi, vaikka ne kuluisivat ensi talvena puhki.
Ensimmäinen sukka valmistui kovin vauhdikkaasti. Toisen alku myös, mutta sitten isoäidinneliöt kiinnostivat enemmän, ja yhtäkkiä olikin kevät. Vaikkakin tällainen kovin hitaasti etenevä, mutta kevät kuitenkin. Sukille ei olisi käyttöä ennen ensi talvea. Ja tiedättekö mitä, mikään ei saa innostustani lopahtamaan yhtä nopeasti kuin sellainen jemmaan tekeminen. Haluan päästä käyttämään tekemiäni asioita heti, kun saan ne valmiiksi (vaikka ne sen jälkeen lojuisivat hylättynä kaapin perällä vuoden). Vihdoin ja viimein sain kuitenkin sukkani valmiiksi! Ne odottavat nyt ensi talvea, minä en niinkään.
Kuvausassistentin mielestä omien jalkojen kuvailu on sen verran omituista puuhaa, että parempi lisätä sekaan yksi tassukin.
2 kommenttia:
Siis aivan täydelliset kaikessa violetti-vihreydessään!
Joutava tämä teidän blogi.. Mun piti siivota tänään, mutta nyt mun tekee mieli tehdä käsitöitä! :D
Ihan yleinen ilmiö. Siivoaminen on muutenkin yliarvostettua, ja milloin sitä oliskaan yhtä tehokkaimmillaan kaiken muun suhteen.
Lähetä kommentti