perjantai 18. heinäkuuta 2014

Tästä se taas lähtee

Viime kesänä virkkasin, neuloin, tein lukuisia työtunteja puutarhassa, luin kirjoja ja leivoin. Tämän kesän ollessa vasta aavistus, päätin, ettei minun ole pakko. Ei pakko tehdä mitään, ei pakko ajatella, että pitäisi tehdä jotain. Liekö sitten ollut osansa elämäni ensimmäisellä palkallisella kesälomalla vai millä, mutta olen ollut jokseenkin lomatunnelmissa, vaikka töihin on palattu jo ajat sitten. Langat, puikot ja koukut ovat jääneet, kasvimaalla kasvaa mm. päivänkakkaraa, ja kasvihuoneessa voikukat voivat vallan mainiosti. Käsityöt eivät silti ole alkaneet tympiä, mansikat, tilli, salaatti, porkkanat, herneet ja muut kasvavat sulassa sovussa rikkaruohojen kanssa, ja kasvihuoneessa kypsyy kurkun ja tomaatin ohella hämmentävän hyvä chilisato.


Tällä viikolla on satanut paljon ja ukkostanut vähän vähemmän. Ulkona kirkas kesäpäivä on hetkessä pimentynyt, ja neulomisinspiraatio palannut yhtä nopeasti. Puikoilla tulossa lahjasukat, päädyin tuohon tuttuun ja turvalliseen pitsisukkamalliin.


Kesäkuun alun jälkeen oma villatakkiprojektikin on hieman edennyt. Ehkä se oikeasti ehtii täksi syksyksi.


Eilen hain lahjasukkiin lankaa. Arkullisesta huolimatta juuri sitä sopivaa ei kotona ollut. Olen jotenkin unohtanut lankojen vaihtumisen, uudet olivat jo hyllyssä. Luonnonvalkoista Nallea etsiessä silmiin pisti uusi sinapinkeltainen sävy. Se oli oikein herkullinen, ehkä paras sinapinkeltainen tähän mennessä. Sekunnin murto-osassa päätin tehdä siitä itselleni työsukat syksyn viileisiin päiviin.

Kotona havahduin siihen, että juuri sinapinkeltainen (tai leijonankeltainen, miten sitä trendikkäästi muutama vuosi sitten nimitettiin) on se väri, jota en voi vastustaa. Pidän väreistä, monista paljonkin, mutta tämä on se, johon aina sorrun. Lanka-arkusta löytyy tällä hetkellä Isoveliä, Hankoa ja Dropsin Karismaa useampi kerä ja tuo eilen ostettu Nalle, joka sekään tuskin ainoaksi jää. Kuva jäi kummallisen hailakaksi näin kesäaamun kirkkaassa valossa.


Ei kommentteja: