tiistai 17. kesäkuuta 2014

Pala taivasta

Tämä tyttö vietti viime viikkoa tällaisissa kesäyömaisemissa. Oli ihanaa ja rentouttavaa ja kummasti unohtui arki.


Eilen vihdoin kävin raparperipuskan kimppuun. Tuo edellisen Pirkan piirakkaohje on ollut aikeissa testata jo ties kuinka kauan, mutta aina oli jotain muuta. Nyt oli (onneksi) koko ilta aikaa.


Ohjee kuvan oranssinpunainen raparperitäyte jäi täysin mysteeriksi. Omista raparpereistani tuli vaaleanvihreä kiisseli. Oksennuslimamaisesta ulkonäöstä huolimatta se oli oikein hyvää ja sopivan kirpsakkaa. Tekisin ehkä toistekin, jos oikeasti jaksaisin jäähdyttää raparperikiisselin kahdesti yhden piirakan leipomisen aikana.


1 kommentti:

Irena kirjoitti...

Mun raparperikiisselistä tuli vaaleanruskeaa.

(Mä muuten onnistuin ala-asteella aina tekemään vesiväreillä vihreestä semmosta sammaleenvihreää vaikka yritin mitä tahansa muuta sävyä)

Se raparperikiisselin jäähdytys on vähän sillee turha, no ensimmäisellä kerralla jäähtyikin kun tein sen ajois valmiiksi ja sitten hääräilin muuta, toinen jäähdytys oli sellaista että siirsin kattilan odottamaan sitä että saan piirakkapohjan uunista :D

Ei sillä kai suurta merkitystä ole?
Ja jos on niin mihin?