Keskeneräistä

Monta rautaa tulessa taas. Vai pitäisikö sanoa koukkua ja puikkoa? Olen jokseenkin huono tekemään vain yhtä käsityötä kerrallaan, mutta se johtuu myös siitä, että jotkut vain on saatava tehtyä tietyn ajan sisällä ja joidenkin kohdalla innostuu niin, että on pakko aloittaa heti.

Isoäidinneliöpeitto on jäänyt taas odottelemaan sopivampaa ajankohtaa. Puoli peittoa on jo suikaleina ja toiselle puolelle tarvitaan vielä vähän yksivärisiä neliöitä.

 

Kässänopen painajaisen villatakki on hupussa menossa. Se ja toinen samanlainen pitäisi saada lahjapakettiin joulukuun alkupuolella.

 

Virkattu kori on ollut kesken ehkä helmikuusta saakka, koska sille ei ole vielä ollut tarvetta. Sellaiselle jättisuurelle olisi, mutta en ole ehtinyt vielä aloittaa.

Pallerotyynynpäällisen kaveri sai alkunsa myöhään eräänä iltana, kun villatakki oli olkasaumojen yhdistysvaiheessa ja tuntui liian keskittymistä vaativalta väsymystilaan nähden.

Eihän tässä hätää olisi tai edes kovin montaa työtä, ellen olisi hetken mielijohteesta varannut pöytää paikallisilta joulunavausmessuilta, jotka ovat marraskuun lopulla. Myytävät tuotteet kun ovat vielä kokonaan tekemättä. Sen sijaan olen keskittynyt kaikkeen vähemmän olennaiseen, kuten kuvaamaan varjoja kaapin ovessa.