Tadaa!

Keskeneräisten sukkien läjästä ensimmäisenä valmistui tällainen pari. Miehelle ihan perussukkaa Seiskaveikan raidallisesta ja harmaasta. Mainitsemisen arvoisen asiasta tekee kerrankin onnistuneesti kohdistetut raidat. Kerta se on ensimmäinenkin! Sitten seuraavan keskeneräisen parin kimppuun.

1 vee

Meidän neidin synttärit lähestyy ja vaikka tuo mini-ihminen ei niistä itse tulekaan muistamaan mitään, päätin kuitenkin että niitä pitää juhlia. Aluksi ajattelin kutsua ihmiset pelkällä tekstarilla paikalle. Juhlimme muutenkin pienimuotoisesti ja öpaut ristiäisporukalla. Mä en ole mikään askartelijatyyppi, enkä yleensä panosta edes joulukortteihin. Löysin kuitenkin netin uumenista niin hauskan kutsuidean että tämä oli pakko toteuttaa.

Ilmapallon sisään siis rullasin itse kutsun.

Puolukkametsässä

Täällä on heiluteltu ahkerasti puikkoja iltaisin, hämmästelty kovin tasaiseksi osoittautunutta kirjoneulejälkeä, purettu kiukkuisena puoli sukkaa palmikkokuvion mentyä väärin, aloitettu uusia edellisten ollessa vielä kesken ja saatu jotain valmiiksikin pieniin jalkoihin. Sen sijaan, että esittelisin tuota sekalaista läjää lankoja, puikkoja ja eri vaiheissa olevia sukantekeleitä, jätän tähän muutaman kuvan puolukkametsästä. Juuri nyt luonto tarjoaa eniten inspiraatiota ja mielenrauhaa. Palaillaan sukka-asioihin myöhemmin.

Nappikauppoja ja villatakkeja

Käväisin ostelemassa vähän nappeja. Katsokaas mitä ihanuuksia löysin.

Nuo ketut on ihan mun lemppareita

Halusin tehdä tytölle syksyksi villatakin ja mun tasoiselle neulojalle tuo kässänopen painajainen oli just sopiva malli. Mutta huomaatteko, villatakissa käytetty kahta eri kerää seiskaveikkaa, enkä hoksannut katsoa että kerät ovat samalla eränumerolla. Huomasin värierot vasta kun villatakki oli valmis. Harmittaa kyllä, mutta olkoon sitten tuollainen.

Päätin tehdä melkein samanikäiselle kummitytölle samanlaisen. Väritoiveena oli tuo violetti.

Ja mites se sanonta meneekään, ei kahta ilman kolmatta...

Mukavaa syksyn alkua!

Vihdoinkin syksy

Syyskuu. Olen odottanut, jos saa sanoa.

Paahdettu kaurapuuro, sunnuntaiaamun luksusta

Keitän itselleni arkiaamuisin kaurapuuron. Veteen, ilman voisilmää, ja syön maidon kanssa. Vapaa-aamuina juon vain liikaa kahvia kaikessa rauhassa.Viime viikolla törmäsin paahdetun kaurapuuron ohjeeseen, ja se vaikutti sen verran herkulliselta, että oli pakko kokeilla. Ei mikään arkiaamun juttu, vaan sunnuntailuksusta.

Kahdelle keität puuron näin: Sulata kattilassa 1 rkl voita. Nakkaa sekaan 2 dl kaurahiutaleita ja paahda niin, että saavat väriä, älä polta. Lisää 4 dl maitoa, kiehauta ja hauduta sitten matalalla lämmöllä kannen alla 10-15 min. Mausta ripauksella suolaa ja nauti. Itse söin omatekoisen vähän kirpsakan omenahillon kanssa. Oli hyvää!