tiistai 30. syyskuuta 2014

Netitöntä elämää

Täällä oli tarkoitus viettää viikonloppua (tai sitä mitä siitä lauantain työpäivän jälkeen jäi) neulomalla, olemalla, päivittämällä blogia ja hakemalla netistä inspiraatiota ja ohjeita. Kahteen ensimmäiseen oli tyytyminen, sillä joku katkaisi nettikaapelin, eikä paikallista puhelinyhtiötä pahemmin kiinnostanut, eletäänkö täällä maalla netin kanssa vai ilman. Kolme vuorokautta siinä meni, mutta täällä ollaan taas.

Viime viikolla muutamana päivänä taivas näytti siltä kuin voisi sataa lunta. Näin ehkä juuri ja juuri muutaman hiutaleen, mutta sekin riitti, että alkoi jouluttaa. Sunnuntaina oli pakko keittää riisipuuroa. Tuon kaneli-omenahillon kanssa se kieltämättä maistui hieman jouluiselta. Ja Muumipappa <3


Etuovelle vaihdoin vähän syksyisempiä kukkia, vaikka verenpisarat eivät suostuneetkaan kuolemaan. Kyllästyminen kesäkukkiin iski ja lujaa näin syyskuun lopussa.



Neulomisrintamalla sain valmiiksi jotain, mihin hermot eivät ole koskaan aiemmin riittäneet. Siitä lisää, kunhan saan kuvat käytyä läpi.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tyttö löysi ebayn

Eksyin sitten minäkin viimein tuonne ebayn syövereihin. Musta tuntuu, että ostan tästä lähtien kaiken tuolta mitä ikinä keksin tarvita. Tässä näitä käsitöihin liittyviä ostoksia. Ja näihin mihinkään ei tullut edes postikuluja päälle.

 

Näitä on tilaillut muutama muukin. Söpöjä riipuksia, joita voi sitten kiinnitellä itsetekemiin juttuihin.


Puikkomitta! Vihdoin sain aikaiseksi ostaa tälläisenkin. Mä säilytän puikkojani sekaisin lasipurkissa ja tälle olisi ollut käyttöä jo monet monet kerrat. Nyt ei tarvi enää tuskailla, onko kaikki puikot samankokoisia.

Ja sitten pikku mokani tilauksessa. Tämä oli siis ihan omaa eikä myyjän vikaa. Sitä saa mitä tilaa! Luulin tilaavani 11 eri kokoa sukkapuikkoja. Posti kuitenkin toi noita minikokoisia 14cm puikkoja!! Jos olisin lukenut tuotekuvauksen tarkemmin niin tätä ei olisi sattunut. Noh, tämä koko paketti maksoi paljon vähemmän mitä YHDET minikokoiset puikot Suomesta ostettuna. Että sikäli ei haittaa. Pidän parit itsellä ja loput vaikka myyn.



Nämäkin valmistui! Ja koska menevät lahjaksi, pääsin heti kiinnittämään uudet riipukset näihin :)

ääh, miksi nää kuvat kääntyilee taas



torstai 18. syyskuuta 2014

Omppujen purkitusta

Omenasato on kuulemma ollut hyvin vaihtelevaa. Meillä se on ollut aivan järjetön. Onneksi nuo kaksi isompaa puuta kypsyttävät hedelmänsä hieman eri aikoihin. Nämä myöhäisemmät punaiset omenat ovat kovempia kuin nuo toiset, joten päätin kokeilla jotain muuta kuin hilloa.


Ohje on alunperin bongattu ehkä Pirkasta, en ole enää varma. Nimestä ei ainakaan ole mitään muistikuvaa. Mutta näin se suunnilleen menee. Tarvitaan läjä (ehkäpä kilo) omenoita. Kuoritaan ja lohkotaan.


Kattilaan laitetaan pari desiä vettä, hieman enemmän sokeria (ihan tavallista), puolikkaan sitruunan mehu, muutamia kanelitankoja ja puolikas vaniljatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna.


Vesi-sokeriseos kiehautetaan, lisätään omenalohkot ja keitellään kymmenisen minuuttia, kunnes lohkot hieman pehmenevät, mutta eivät mössöönny. Purkitetaan liemineen sekalaiseen kokoelmaan, mikä kaappien perukoilta vielä hillojen jälkeen sattuu löytymään.


Uskoisin, että kannattaa hetki säilöä ennen herkuttelua jäätelön, lättyjen tai jugurtin kanssa.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Villasukkakausi

Onhan se myönnettävä, että syksy on melkoisen pitkällä, vaikka päivisin vielä t-paidalla tarkeneekin. Aamuisin meillä on näkyvyys ollut tätä luokkaa, ja pari kertaa lämpömittarin lukemat ovat olleet huolestuttavan lähellä nollaa. Villasukkakausi.


Omenoita tuli järjettömän paljon. Niitä putoilee puusta koko ajan. Olen keitellyt kaneli-omenahilloa ja tehnyt kaura-omenapaistoksia. Piirakkakin olisi ihanaa ja muffinssit ja pannukakut, mutta ei kai sitä voi pelkillä herkuilla elää.


Joskus heinäkuun helteillä, kun vielä (virheellisesti) kuvittelin, että minulla on aikaa, liityin Facebookissa Novitan Voihan villasukka! -ryhmään.  Voin kertoa, ettei ole perussukka pahemmin kiinnostanut sen jälkeen. Uusia malleja sen sijaan olisi jonossa testattavaksi vaikka kuinka, mm. Eikun jo esittelemät pöllöt ja kerrosrivinnousu. Itse aloitin Broken seed-mallista siskolle. Rikottua helmineuletta neuloin vain varteen, jotta sopisi sukka paremmin kenkään.


Kuvio oli aika hauska ja helppo neuloa. Kerrankin oikein odotti, että pääsisi neulomaan jo toista sukkaa. Lankana pitkästä aikaa 7 veljestä ja vitsit, kun se tuntuikin paksulta ja nopealta ohuempien jälkeen! Kumman hailakkana tuo sinapinkeltainen vain kuviin tarttui.


Nämä valmistuivat eilen illalla, ja uudet sukat pääsivät jo puikoille. Tuttu ja turvallinen joustinneule varren suuhun on neulottu ja sitten pitäisi uhkarohkeasti hypätä tuntemattomille vesille sukkarintamalla. Saapa nähdä, kuinka käy, hyvin kai.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Vähän niinku pakkoneuloosi

Sukkia sukkien perään! Tälläinen "pakkolepäily" kotona on pidemmän päälle aika tuskaista, mutta onneksi aina voi neuloa. Pöllösukatkin valmistui tuossa taannoin.


 Vasta kuvasta huomasin, että jäipäs kamalat reiät tuohon kohtaan mistä olen poiminut silmukat uudelleen. No, saa kelvata. Nämä jää joka tapauksessa itselle.


Eilen aloittelin lahjasukkia ja päätin testata tuota kerrosrivinousua. Siis todella helppo ja sairaan mukava neuloa. Lankana käytin valkoista Nallea ja Nallen Taikaa. Tykkään noista väreistä!



 
Lääkärin määräyksestä on otettava rauhallisesti vielä ensi torstaihin asti, jonka jälkeen saan kuulema alkaa taas elämään normaalia elämää, eikä olisi väliksi vaikka vauva päättäisi sitten jo tulla. Tarkoittaa sitä, että vaikka käsityöt niin kivoja onkin, ne saa sitten jäädä. Mikäli nyt mitään takapakkia ei olossa tule... Olen saanut niin paljon istua sohvan nurkassa neulomassa viime aikoina, että aion tehdä ihan muita asioita kun kerran luvan saan :)

torstai 4. syyskuuta 2014

Välipalavirkkaus

Keltaista Isoveli-lankaa jäi vauvanpeittoprojektista ja eilen sain päähäni, että tarvitsen syksyksi uudet säärystimet. Omistan kahdet, mutta kummatkin on mustat. Oli sitten maailman nopein homma virkata Isoveljestä vaan pylväitä tasona ja sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kiinnittää napit. Edes napinläpiä ei tarvinnut miettiä koska virkkaamalla jäi sen verran isoja "reikiä", että napit solahti niistä helposti läpi.