Kävipä eräänä maanantaina niin, että minun piti kuluttaa muutama ylimääräinen minuutti kaupassa. Tallustin sitten lankahyllylle. Se tuntui heräteostosten suhteen turvalliselta vaihtoehdolta, koska kyseisen kaupan lankahyllyssä ei juuri hurraamista ole. Mutta kuinka ollakaan, tällaisissa tarinoissa on aina jokin yllättävä käänne ja niin tälläkin kertaa. Tarjousläpyskä veti huomion Novitan Otava-lankaan. Kausijuttuja, vyötekin kehottaa hankkimaan tarpeeksi lankaa. Mutta ne värit! Periaatteessa yksivärisiä, mutta silti niissä on eri sävyjä. Ja materiaali! 65 % villaa ja 35 % kierrätysvillaa eli nopeasti laskettuna 100 % villaa. Suhteellisen ohut lanka oli silti vitosen puikoille, joten neuleesta tulisi pehmeää ja laskeutuvaa. Lienee kai sanomattakin selvää, etten välttynyt heräteostoksilta.
Kamerasta loppui patterit (ja minulta kärsivällisyys) juuri sopivasti kuvia siirtäessä, joten ainoa kuva itse kerästä on tämä. Se on tuo, joka näyttäisi juuri putoavan kissan päälle. Ennen kuvaa, kissa oli häiriköinyt neulomista tunkemalla syliin nukkumaan.
Halusin ehdottomasti pipon, koska villa olisi niin lämmintä, mutta piposta ei silti tulisi eskimotason paksuista. Halusin myös pääasiassa sileää neuletta, jotta langan sävy pääsisi oikeuksiinsa. Googlen kuvahaku ohjasi tähän. Sovelsin ohjetta matkan varrella. Tai oikeastaan käytin sitä lähinnä silmukkamäärän pähkäilyyn ja päälaen lisäyksiin. Tämä oli siis ensimmäinen päälaelta aloittamani pipo. Ihan kiva muuten, mutta pyöröpuikottomana en päässyt sovittamaan missään vaiheessa.
Ihan kiva siitä tuli, tuollainen vähän myssymäinen, ohut ja lämmin. Toinenkin malli oli mielessä ja teen varmaan vielä sellaisenkin, ehkä jopa samasta väristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti