Olipa kerran tyttö, joka oli etsinyt jo vuosikausia kivaa aikuisten kokoista sadetakkia, ja 2,5 metriä Marimekon Siirtolapuutarha-vahakangasta, joka oli viety tarpeettomana kirpputorille. Kun he kaksi kohtasivat, syntyi hieman turhankin kunnianhimoinen suunnitelma ja seikkailu alkoi.
Sopivan ohjeen löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 3/2010. Kaavoja tuli muokattua tarkoituksella ja vahingossa, hommaan kului muutama viikko sitten kokonainen sateinen sunnuntai (jonka jälkeen ei juuri olekaan satanut), eikä se todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä. Olisi ollut suureksi avuksi, jos olisi ommellut joskus takin. Tai jonkin hihallisen asian yläasteen jälkeen. Tai edes ommellut. Sen kummempia ohjeita ei siis ole tulossa. Mutta jos tällaiseen joskus ryhdytte, niin ostakaa kunnollista maalarinteippiä!
Tekovaiheesta on tämä yksi ainoa kuva taskuista ja niiden vuorikankaista ennen ensimmäistäkään ompelua. Sen verran keskittymistä vaativaa puuhaa oli näin kokemattomalle ompelijalle, että kamera hautautui jonnekin kaavapaperin alle.
Valmis sadetakkini (johon kaikesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen) edestä ja takaa. Siinä on pyöreät taskut ja huppu! Sunnuntainaama ja häikäisevä aurinko.
Tuulilista (se lärpäke, joka taittuu vetoketjun päälle, opin uuden sanan) näytti mielestäni jotenkin tylsältä, joten ompelin siihen suuret muovinapit. Ne toimivat ihan koristeina, takissa on vetoketju ja listassa tarranauhat.
Olen jotenkin tykästynyt hulpioreunoissa lukeviin kankaiden nimiin ja sain kuin sainkin sen piilotettua tuulilistan takapuolelle.
2 kommenttia:
Vautsi. Mahtava sadetakki. Miten teit saumat vedenpitäviksi?
Kiitos! Saumantiivistysnauha olisi varmaan paras mahdollinen, mutta täältäpäin sellaista ei saanut. Käytin sellaista liimakalvoa, jolla saa esim. paikattua sellaisia reikiä, joita ei voi ommella. Se on sellaista kirkasta muovia, joka sulaa silittämällä liimaksi.
Lähetä kommentti