Keittelin viime viikonloppuna hilloa, kanelista omenapalahilloa tarkemmin sanoen. Viikon viiveellä siis tämä. Olen vain onnistunut koukuttumaan lukemiseen taas niin täysin, että iltaisin käperryn kirjan kanssa viltin alle mieluummin kuin avaan koneen. Meidän toinen omenapuu oli päättänyt juuri ennen viikonloppua kovalla tuulella pudottaa lähes kaikki omenansa ja toinen ei aivan ollut vielä omiaan kypsyttänyt, mutta sumuinen sunnuntaiaamu tarjosi oivat puitteet lähteä omenavarkaisiin appiukon nurkille.
En varsinaisesti ole mittailevaa sorttia tällaisissa jutuissa, mutta sinnepäin ohje tulee tässä. Tarvitaan omenoita, kanelitankoja (jauhettu kanelikin käy), sokeria ja hillosokeria. Kuoritaan kyllästymiseen asti omenoita ja lohkotaan ne melko suuriksi isoon kattilaan. Heitetään sekaan kanelitankoja, jonkin verran tavallista sokeria (hillosokeri ei kestä pitkään keittämistä) ja loraus vettä (voi lisäillä myöhemminkin, jos näyttää menevän liian sakeaksi). Keitellään miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes suurin osa omenoista on muuttunut soseeksi. Ongitaan kanelitangot pois (ja huuhdellaan ja kuivataan seuraavaa käyttökertaa varten) ja murskataan jäljellä olevat omenalohkot perunasurvimella rouheiksi palasiksi. Lisätään hillosokeria maun mukaan (eikä missään nimessä lueta paketin kyljestä oikeita määriä, ellei haluta kuolla sokerihumalaan), keitellään vielä hetki ja purkitetaan kuumennettuihin lasipurkkeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti