perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kevättä puutarhassa

Reilun kuuden kerrostalovuoden jälkeen asun taas maalla ja tulossa on ensimmäinen kesä omalla pihalla. Viime kesä meni ihmetellessä viikonloppuisin, mitä täällä kasvaa ja missä. Sieltä täältä ehdin vähän siistiä ja kruopsuttaa, istuttaa kevääksi sipuleita.

Meidän piha on jo vanha, siihen on istutettu vaikka mitä ja kaivettu puolet pois. Muutaman viime vuoden ajan se on ilmeisesti ollut hyvin vähällä hoidolla. Syksy ja talvi meni suunnitellessa, ja niitä suunnitelmia kertyikin paljon. Ihan perusjuttuja, siistimpää ilmettä, kukkapenkkiä, kasvimaata, kasvilavaa ja sellaista. Tekemistä kuitenkin riittää, koska kauniisti sanottuna tuo piha on hieman ryteikköinen ja epäsiisti. On siellä silti paljon hyvääkin, pensaita, hedelmäpuita ja tavallisia puita, jonkin verran kasveja ja ihana iso pioni.

Tämän kevään puutarhahommat alkoivat eilen. Omenapuiden leikkausta en laske, koska silloin oli vielä lunta. Puna- ja mustaherukkapensaille tavallinen leikkaus ei enää auttanut. Mustat ovat niin valtaviksi ja tiiviiksi kasvaneita, että niitä on hankala päästä hoitamaan. Punaisten oksista puolet ovat tuollaisia kellastuneita, joihin ei kasva lehtiä.


Leikkasin kumpiakin yhden alas, jotta ne saataisiin pikkuhiljaa uusittua. Jäljelle jääneistä riittää kyllä marjoja, kunnes nuo näyttävät taas pensailta.


Viime keväänä istutetuista sipuleista narsissit ovat jo hyvällä alulla. Helmilliljatkin olivat nousseet pintaan, mutta kamerasta loppui siinä vaiheessa patterit. Krookuksia ei vielä näkynyt, mutta ne ovatkin varjoisemmalla paikalla. Toivottavasti kissa ei ole kaivanut niitä ylös.


Tein tuollaisen puutarhakansion, johon saa kerättyä kaikki suunnitelmat, tehtävät, ostoslistat ja haaveet, kirjattua mitä milloinkin on tehty ja laitettua valokuvia. On sitten ne ideat muuallakin kuin omassa päässä ja saa seurattua edistystä vuosi vuodelta. Liimasin puutarhalehdistä leikattuja kuvia huonolla paperiliimalla, laitoin kontaktimuovin kuvan ottamisen jälkeen ruttuun, kannen sisäpuolelle taitettuihin reunoihin tarttui lattialta koirankarvoja ja hermo meni siinä vaiheessa, kun kohokirjoittavan dymon nauha ei lähtenytkään rullaamaan. Ei kovin blogiuskottava suoritus.


Ei kommentteja: