Vuosi sitten kevättalvella halusin isoäidinneliöpeiton. Sellaisen ison, jonka alla torkkua tai katsella elokuvia sohvannurkassa kahdestaan. Ja ehdottomasti lämpimiä sävyjä, joilla pitää syksyn koleus poissa. Seisoin lankahyllyn edessä pienen ikuisuuden enkä malttanut odottaa Eikun opastusta, vaan kahlasin läpi erinäisiä ohjeita ja videoita. Kokemukseni virkkaamisesta rajoittui ketjusilmukoihin (muistan ainakin yhden suunnilleen 10 metrin ketjun, jolle ei luonnollisestikaan ollut mitään käyttöä) ja ala-asteen käsityötunneilla syntyneeseen epämääräisen muotoiseen patalappuun. Jos ihan rehellisiä ollaan, en vieläkään osaisi isoäidinneliötä niistä kummallisen näköisistä virkkausmerkeistä.
On niitä ihmisiä, jotka aloittavat, tekevät ja saavat valmiiksi. Ja sitten on niitä minunlaisiani ihmisiä, jotka aloittavat, tekevät, aloittavat jotain muuta, jatkavat ensin aloitettua, tekevät taas jotain muuta, aloittavat kenties pari uutta työtä, saavat jonkun vanhemman valmiiksi ja sitä rataa. Minusta on parasta tehdä sitä, mitä juuri sillä hetkellä tahtoo. En ehkä saa isoäidinneliöpeittoani valmiiksi parissa kuukaudessa (sellaistakin kuulemma tapahtuu), mutta kyllä se valmistuu. Joskus. Pidän tällaisista ikuisuusprojekteista, joihin palata muiden töiden välissä tai silloin, kun ei jaksa ajatella.
Tällä hetkellä peittoani varten on valmiina yli 100 neliötä eikä se ole läheskään tarpeeksi. Tekemistä siis riittää vielä pitkäksi aikaa. Eikä edes puhuta siitä päättelemisestä ja kasaamisesta. Tässä, kuten kaikissa muissakin ikuisuusprojekteissa suunnitelma muuttuu matkan varrella. Tällä kertaa tosin pakon edessä. Ruskea, vihreä, viininpunainen ja oranssi. 7 veljestä ja melko perusvärejä, ajattelin valitessani, mutta kuinkas sitten kävikään. Ensin myynnistä poistui viininpunainen (salakavalasti loppukesästä, kun villalanka oli suunnilleen viimeisenä ajatuksissa) ja nyt ruskea ja vihreä, joita hamstrasin toivottavasti tarpeeksi. Viimeinen viininpunainen kerä on menossa, enkä ole vielä keksinyt suunnitelmaa b. Mutta onhan tässä vielä aikaa, tämähän on kuitenkin ikuisuusprojekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti