Nämä villatakit jäi melkein esittelemättä, kun huomasin kuvia koneelle siirtäessä, että tuossa pinkissä versioissa on näköjään napit mennyt miten sattuu. Mutta hei, jos yhdeksän päivää neuloo pakonomaisesti lähes kaiken vapaa-ajan ja siirtää jopa herätystä aiemmaksi, että ehtisi neuloa, on kai silmät ristissä viimeisenä yönä vääriin kohtiin ommellut napit aika pieni moka. Ja huomattavasti helpompi korjata kuin moni muu virhe.
Kaikki sai alkunsa pääsiäistä edeltävän viikon alkupuolella, kun yhtäkkiä jostain tuli mieleen ensimmäinen (ja tähän mennessä ainoa) ostamani neuleohje. Pilven reunalla -villatakki koossa 4-5 vuotta. Siskontyttö oli silloin vielä vauva, mutta nyt jo viisi, ja melkein unohdin koko takin. Päätin tehdä pääsiäiseksi. Pikkuveljeäkään ei sopinut ilman jättää, joten toinenkin takki mukaan kuvioihin, pääsiäiseksi toki sekin. Kummia nämä pakkomielteet, mutta tulipahan tehtyä. Sattuneesta syystä ei ole lankoihin tullut tartuttua vieläkään.
Koko projektin tiivistää se tunne, kun pyöröpuikolla on 236 silmukkaa ja neljä silmukkamerkkiä ja kaapeli irtoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti