Alkusyksystä lupasin tehdä ystävälle sukat. Alkuperäinen toive oli mustat perussukat, sellaisia kun ei koskaan ole, vaikka monesti tarvitsisi.
"...iha älytöntä pyytää sulta mustat sukat, ku sä voisit taikoo mitä hulluinta ikinä."
"Unoha tää mustasukkatoive. Tee mulle kunnon huvikumpusukat."
"Semmoset mitä ei meinaa kehtaa käyttää :D"
Voisiko inspiroivampaa toivetta olla. Hamstrasin innoissani lankoja, syksyvärejä. Lämpöisiä, pehmeitä, räväköitä, sellaisia kuin ystävänikin.
Halusin kokeilla jotain uutta. Noin monella lankakerällä se tarkoitti kirjoneuletta. Juuri sitä, jota en osaa, joka aina kiristää tai jää löysäksi, joka on täynnä reikiä ja riekaleisia hermoja.
Solmuunhan ne langat menivät, tietty. Laiskana päättelijänä kun katkaisin ainoastaan kantapään kohdalla.
Ohjetta ei ollut, neuloin mitä mieleen juolahti, vaihdoin kuviota ja lankaa kun huvitti. Helppoja kuvioita, lyhyitä langanjuoksuja, paria väriä kerrallaan, eikä liikaa silmukoiden laskemista. Juuri näin oli hyvä opetella kirjoneuletta.
Ps. Ihana syksy!
1 kommentti:
Hienot tuli kirjoneulesukista!
Lähetä kommentti