Onhan se myönnettävä, että syksy on melkoisen pitkällä, vaikka päivisin vielä t-paidalla tarkeneekin. Aamuisin meillä on näkyvyys ollut tätä luokkaa, ja pari kertaa lämpömittarin lukemat ovat olleet huolestuttavan lähellä nollaa. Villasukkakausi.
Omenoita tuli järjettömän paljon. Niitä putoilee puusta koko ajan. Olen keitellyt kaneli-omenahilloa ja tehnyt kaura-omenapaistoksia. Piirakkakin olisi ihanaa ja muffinssit ja pannukakut, mutta ei kai sitä voi pelkillä herkuilla elää.
Joskus heinäkuun helteillä, kun vielä (virheellisesti) kuvittelin, että minulla on aikaa, liityin Facebookissa Novitan Voihan villasukka! -ryhmään. Voin kertoa, ettei ole perussukka pahemmin kiinnostanut sen jälkeen. Uusia malleja sen sijaan olisi jonossa testattavaksi vaikka kuinka, mm. Eikun jo esittelemät pöllöt ja kerrosrivinnousu. Itse aloitin Broken seed-mallista siskolle. Rikottua helmineuletta neuloin vain varteen, jotta sopisi sukka paremmin kenkään.
Kuvio oli aika hauska ja helppo neuloa. Kerrankin oikein odotti, että pääsisi neulomaan jo toista sukkaa. Lankana pitkästä aikaa 7 veljestä ja vitsit, kun se tuntuikin paksulta ja nopealta ohuempien jälkeen! Kumman hailakkana tuo sinapinkeltainen vain kuviin tarttui.
Nämä valmistuivat eilen illalla, ja uudet sukat pääsivät jo puikoille. Tuttu ja turvallinen joustinneule varren suuhun on neulottu ja sitten pitäisi uhkarohkeasti hypätä tuntemattomille vesille sukkarintamalla. Saapa nähdä, kuinka käy, hyvin kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti