Olen jo jonkin aikaa himoinnut puista arkkua langoilleni. Mielellään sellaista vanhanaikaista. Muutamaan olen törmännytkin, mutta joko hinta on huimannut päätä tai kunto ollut todella huono. En tiedä millaisia ajatustenlukukykyjä isällä on, mutta hän ehdotti, että voisi tehdä minulle sellaisen arkun.
Isä on aika kätevä käsistään, mutta silti tämä ihanuus ylitti kaikki odotukseni! Väri on itse valitsemani, enkä saanut sitä mitenkään vangittua kuvaan. Kovin valkoiselta näyttää, mutta oikeasti sävy taittaa mintunvihreään, vähän sellainen minttujäätelön vaalea. En halunnut ihan valkoista, mutta en mitään tummaa tai kirkastakaan väriä.
Siinä on lukko! Ainakaan lankojani ei varasteta.
Tykkään kamalasti näistä yksityiskohdista, kahvoista ja kulmaraudoista ja kannen viistoista reunoista.
Katsokaa nyt näitä saranoitakin, ihanat!
Nämä säät ovat vaatineet haravointia ja ulkoilua, ja siksi arkku on ammottanut viikon tyhjyyttään eikä se ole vielä päässyt edes omalle paikalleen kirjastohuoneessa. Jonain tulevana sateisena iltana tai yön pimeinä tunteina istun lankakasan ympäröimänä järjestelemässä. Uskoisin ainakin jokaisen kerän mahtuvan.
1 kommentti:
Ihana arkku ja ihana Matti!
Ja kirjastohuone kuulostaa edelleen niin ihanalta ja ihanahan se onkin!
Tulipa monta kertaa ihana! Mutta sinäkin oot sellainen!
Lähetä kommentti