Oodi keskeneräisille käsitöille

Aloitin uuden neulomuksen tapaninpäivänä viikon käsityötauon jälkeen, vaihdoin seuraavana viikonloppuna uuteen ja paksumpiin puikkoihin ja hetken mielijohteesta päädyinkin kerimään kuteita tähän koriin. Minulla on aina monta projektia kesken ja se on ihanaa. On jotain uutta, johon tarvitsee katsoa ohjetta, ikuisuusprojektia, jota voi tehdä silloin kuin huvittaa, paksuja lankoja ja puikkoja ohuiden vastapainoksi, jotain niin aivot narikkaan -juttua, että siitä selviäisi melkein koomassakin ja sitten vielä niitä inspiraatiopuuskissa aloitettuja, jotka menevät kaiken muun edelle. On siis sanomattakin selvää, että lähes jokapäiväisestä neulomisesta ja virkkaamisesta huolimatta valmista tulee hitaasti (olette varmasti huomanneet) ja keskeneräiset käsityöt valtaavat sohvaa, sohvapöytää, tuoleja ja ties mitä.

Eilen sain valmiiksi ja tänään päättelin tämän julmetun kokoisen virkatun korin. Se on pyhitetty kaikkien keskeneräisten käsitöiden säilyttämiselle. Ohje on viime syksyn Novitasta, ja kuteet hankin jo silloin. Jännän oranssia, näyttää oranssimmalta himmeämmässä valossa ja puuterisen persikkaiselta kirkkaassa. Inspiraation aloittamiselle tarjosi joulu, kun sohvapöydällä oli läppäriä, joulukukkaa, keskeneräisiä käsitöitä, kaukosäätimiä, mittanauhaa, saksia yms., minkä vuoksi suklaarasia ei enää mahtunut. Melko katastrofaalista.

Ohje oli Novitan Tuubille, kaksinkertaisena. Itse tein halvemmasta (Kuka maksaa korin materiaaleista yli 70 euroa?) ja suunnilleen samanpaksuisesta trikookuteesta myös kaksinkertaisena. Korista tuli yhtä kerrosta matalampi, mutta kudetta meni ainakin kilo enemmän kuin Tuubia ohjeen mukaan.

Tällä hetkellä korin täytteenä on isoäidinneliöpeitto (edelleen), yksi tyynynpäällinen (siitä lisää joskus), ei mennyt niin kuin Strömsössä -huppukauluri (siitäkin lisää, kunhan keksin jonkin sopivan ratkaisun) ja virkatulla varrella olevat sukat (niistä lisää ehkäpä seuraavaksi).