maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kesäloman keskeneräiset

Täällä on loma ohi tältä erää. Pitkin kesää olen huomannut ajattelevani, että sitten syksyllä on aikaa neuloa ja virkata, kun saa puutarhan talviteloille. Sitten huomasin keskeneräisten töiden (ihan aktiivisesti edistyvien sellaisten kuitenkin) valtaavan tilaa vähän joka puolelta. Että kai sitä on sitten näin kesälläkin ehtinyt.


Ihan ensimmäisenä aloitin tuota hippoa, kun se on ikään kuin tilaustyö. Nopeasti se etenee silloin, kun sitä tekee, mutta olisi niin paljon kaikkea muutakin. Onneksi ei (vielä) ole kiire.


Jämälangasta on tulossa ohuehkot unisukat.


Tähän projektiin menee viimeksi ostamani kerät, ainakin suurin osa. Ohuet polvisukat syksyksi. Elämäni kolmannet sukat 2,5 puikoilla, ensimmäiset pitkävartiset. Saapa nähdä, missä vaiheessa alkaa kyllästyttää.


Vaihtelua ohuelle langalle. Pitkään jemmatuista Keloista pienen ihmisen villatakkia kasin koukulla.

Näiden lisäksi jo valmistuivat ne tossukat ja virkattu matto. Ei ollenkaan turha kesäloma, vaikka vasta viimeisenä päivänä päästiin meillä 20 asteen paremmalle puolelle (ehkä juuri ja juuri puolikkaalla asteella, mutta silti).

torstai 25. kesäkuuta 2015

Tossukat

Juhannukseen sisältyi vähän autossa istumistakin. Harvemmin tulee matkoilla neulottua (kesäisin tykkään katsella taloja ja pihoja, ja talvisin on pimeää), mutta tällä kertaa istuin yksin takapenkillä, joten siinähän se meni.


Kesä on ollut sen verran kummallinen tänä vuonna, että huomasin ensimmäistä kertaa kaipaavani nilkkasukkia, villasukkina siis. Varpaita vähän palelee, vaikkei muuten nyt niin kylmä olekaan. Ja koska aina on kiva iskeä monta kärpästä yhdellä iskulla, käytin pois jämälankaa ja kokeilin Facebookin Voihan villasukka! -ryhmässä vastaan tullutta pintaneuletta, vaikka tiesin, ettei se tuossa langassa erotu.


Lanka on kirppikseltä pallokeränä ostettua ja oletin koko ajan sen olevan Novitan Nostalgiaa, niin samanlailla nuo eriväriset säikeet menivät. Eipä vaan ollutkaan. Neuletuntuma oli enemmän Isovelin tapaista, vaikkei tuo lanka paksulta vaikuttanutkaan. Koska minähän en pura, jäi varsi hieman löysäksi 12 silmukalla per puikko, mutta kaventelin sitten kantapään jälkeen vähän reilummin. Niinpä nilkkasukista tuli tossukat, mutta en valita.


Ps. Yhden (vajaan) jämälankakerän tuhoaminenhan oikeuttaa neljän uuden ostamisen vai mitä?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Tytön täytyi vanheta ja muuta juttua

Meillä on täällä uusia lukijoita, kivaa! Mukavaa juhannuksen jälkeistä aikaa kaikille, eiköhän se kesäkin sieltä kohta tule :)


Sain vihdoin viime viikolla aikaiseksi tehdä uuden reseptikansion itselleni. Tosiaan kun ruokavalio vaihtui melkein kertaheitolla viljattomaksi ja lähestulkoon sokerittomaksi, tarvitsin ehdottomasti uusia reseptejä (varsinkin niitä herkkureseptejä)


Päädyin tällä kertaa laittamaan reseptit kansioon ja muovitaskujen väliin. Vaikka jauhoiset ja läikkäiset reseptit ovatkin toisaalta jotenkin sympaattisen näköisiä, kaipasin helppoutta siihenkin touhuun. Nyt jos reseptin päälle lentääkin suklaata, se on helppo tuosta muovista vain pyyhkäistä pois.



Tällä viikolla täytin vuosia ja halusin leipoa kakun, mikäli kahvivieraita ilmaantuu. Otin riskin ja leivoin sokerittoman ja viljattoman kakun (ensimmäistä kertaa) ja saatoin vain toivoa, että kakku maistuu itselle ja vieraillekin. Ja maistuihan se! Ihanaa että juhlapäivinäkin voi herkutella ilman hirveää sokeriähkyä!


Reseptin sain Jauhottoman peukalon Heliltä. Muokkasin pikkuisen ja laitoin esim. banaania lisäksi kakun väliin. En oikein osaa tuota kermavaahdon pursotusta niin mikään kaunis kakusta ei tullut :D Mutta hyvää oli ja kaikki tuli syödyksi.

Sain mieheltä kukkia synttäripäivänä ja kimpussa oli pioneja! Oli jännä miten ne olivat avautuneet aivan valtavan kokoisiksi seuraavana päivänä. En edes tiennyt että ne niin aukeaa. Kissakin ihmetteli asiaa silmät suurina.



Täällä odotellaan jo miehen lomaa, josko sitten vaikka päästäisiin koko porukka jonnekkin kesälomareissulle :) Mukavaa kesän jatkoa!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Harmaata

Aiemmin esittelemäni eko-ontelokude pääsi koukulle jo samana iltana. Oikeastaan tämä matto on valmistunut jo viime keskiviikkona, mutta kuvaaja on ollut hieman laiska. Tarkemmin sanottuna aikomus oli mopata ennen maton vaihtoa, mutta pakkosiivoaminen ei sovi lomaan, joten lavastettu kuva ja matto odottamaan siivousinnostusta.


Mallina Juhannusruusu, kudetta n. 5 kg, halkaisija hieman vajaa 1,5 metriä. Kudetta jäi ehkä yhteen kerrokseen lisää, koska varauduin vähän liikaa reunukseen, mutta en ole niin reipas, että purkaisin ja tekisin lopun uudestaan.


Eilen vietin sadepäivän Millennium-maratonia (pakko oli kirjojen jälkeen katsoa vielä uudestaan). Virkkausprojekti eteni sellaiseen vaiheeseen, mikä vaatisi enemmän keskittymistä, joten vaihdoin sukkaan. Parin ensimmäinen valmistui jo maaliskuussa, toinen eilen. Lankana Impivaara ja ohje post it -lapulle epämääräisesti kirjoitettuna luultavasti Novitan sivuilta.


Pärjäisiköhän näillä juhannuksen?

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Hups!

Käytiin tänään siskon kanssa Paapossa Alajärvellä. Tarkoitus oli hakea langat hippoon, jonka lupasin virkata. Sen verran olen netissä katsellut, että kaikkea ihanaa osasin odottaa. Mutta että olisin voinut kotiuttaa lähestulkoon koko kaupan, siihen en osannut varautua. Lähti vähän lapasesta. Kuteita ei pitänyt edes silmäillä. Mutta jos kaikki kelpuuttamani matot kirjastohuoneeseen maksavat kolmenumeroisia summia, on kai ihan järkevääkin ostaa ontelokudetta tarjouksesta kilotolkulla. Tuon julisteen ainoastaan aioin ostaa. Jos sinnepäin joskus eksytte, niin suosittelen! Ihana kauppa ja ihanaa palvelua!


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Raparperia villasukissa

Se olisi kuulkaa kesäkuu, mutta täällä vain kyhjötetään viltin alla villasukissa. Ehtiihän sitä (toivottavasti) vielä näitä viileämpiäkin kelejä kaivata.


Tässä kävi nyt vähän niin, että kuvat jäi ottamatta, joten linkeillä mennään sitten. Sain ison pussillisen raparperia perjantaina, ja siitä on tehty vaikka mitä. Kahdesti piirakkaa (oli paljon parempaa lämpöisenä kuin kylmänä), raparperi-mansikkakiisseliä ja vielä pikaista raparperimehua, joka oli erityisen hyvää kuplavedellä laimennettuna. Uusi satsi on kasvamassa, samoin omat raparperit, ja pakastimeenkin laitoin osaa. Ainakin brita pitää vielä tänä kesänä leipoa.