Jämälankojen virkkailua

Joskus ennen villatakkia päätin opetella siksak-virkkauksen, koska sellaiselle olisi vähän suunnitelmia, kunhan tässä ehtii. Olen kokeillut kerran, lopputulos oli kummallisen mutkitteleva ja epämääräinen. Tällä kertaa löysin hyvän ohjeen ja samalla idean testata siksakkia tiskiräteillä. Hirmuisen kätevää tällainen, opetella uutta ja tuhota samalla järjestelmällisesti bambulankojen jämät.

Ensimmäinen rätti ja jämäkerät, joskus ajalla ennen villatakkia. Miten niin vähän jäänyt tämä(kin) roikkumaan?

Noista jämistä sai neljä tiskirättiä. Valkoinen ja vihreä loppui kokonaan, muita jäi sellaiset peukalonpään kokoiset nyssykät.

Näitä tehdessä ei taas voinut kuin ihmetellä, mikä on saanut ostamaan kahta eri sävyistä sinistä, kun enhän siitä edes pidä. Tumma turkoosi, vihreä ja musta jotain lankakauppakamaa, ärsyttävästi aukeilivat säikeet virkatessa. Loput Novitaa.

Tuo vihreä-valkoinen on oma lemppari. Vähän syö kesken loppunut vihreä lanka perfektionistimieltä, mutta en ollut riittävän ahkera purkaakseni ja virkatakseni keskelle kapeamman raidan. Tuskin se tiskipöytä tietää, minkälaisella rievulla sitä pyyhkii.

Porkkanamuffinit

Rehellisesti sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa neulominen tuon villatakin jälkeen. Tai nyt kiinnostus alkaa jo vähän palailla, mutta ei niin paljoa, että saisin vielä tartuttua puikkoihin. Virkkaillut olen vähän ja suunnitellut seuraavaa juttua. Mitään esiteltävää ei vielä ole, koska sään salliessa liikenevä vapaa-aika on kulunut lähinnä pihalla. Siksi siis leipomuksia, taas.

Tein viikolla simaa ja huomasin, että fariinisokeripussin kyljessä oli myös porkkanamuffiniohje, sellainen kuorrutteeton versio. Pitihän sitä eilen testata, kun tuli kahvittelijoitakin. Muffinit olivat oikein meheviä ja paljon vähemmän makeita, mitä taikina (joka oli tosi hyvää niin omasta kuin koirankin mielestä) antoi ymmärtää. Ohje täältä. En tosin edelleenkään tajua, miksi aina uunissa kauniisti kohoava muffinssini lässähtävät uunista tultuaan, ohjeesta huolimatta.

Toisenlainen kauraleipä

En tiedä miksi, mutta en halua käyttää kuivahiivaa mihinkään "oikeaan" leipomiseen, kuten pullaan tai leipään. Arki-illan pikasämpylöihin, pizzapohjiin ja sellaisiin se kyllä menee. Nyt oli pakko leipoa, kun jääkaapissa on simaa varten ostettua tuorehiivaa. 

Vettä 3,5 dl, puolikas hiiva, vähän siirappia, suolaa ja öljyä, näppituntumalla kaurahiutaleita, kauraleseitä ja kolmen viljan sämpyläjauhoja. Jätin taikinan reilusti löysäksi, kohotin puolisen tuntia, kippasin leivinpaperille, vähän jauhoja ja muotoilua ja kylmään uuniin, 225 astetta ja n. 40 min. Lopptuloksena mehevän pehmeä sisus ja rapsakka kuori.

Eipä tullutkaan ikuisuusprojektia

Uusimmassa Novitassa oli ihanan muhkea palmikkoneuletakki. Nyt se on jo täällä (olenko ainoa, jota ärsyttää nykyinen tapa siirtää KAIKKI lehden ohjeet nettiin heti julkaisupäivän jälkeen?). Tuon takin kohdalla ajattelin heti viileitä ja valoisia kesäöitä, jolloin valvotaan terassilla tai laiturilla aamuyöhön. Unohdetaan se tosiasia, että todennäköisesti silloin on järjettömän kylmä ja jos ei ole, hyttyset syövät suurien silmukoiden välistä.

11 kerää lankaa tuntui kyllä hurjalta määrältä, vaikka Jokea onkin vain 50 g kerässä. Kerrankin ajattelin olla fiksu ja ostin muutaman kerän kerrallaan, ettei mene kaikki hukkaan, jos tekele jää roikkumaan puikoille useiksi vuosiksi (kuka sanoi, että se täksi kesäksi valmistuisi). Noh, sen verran suuri oli inspiraatio, ettei kaupan hyllyllä ehtinyt edes värjäyserä vaihtua.

Olen täysin rakastunut tuohon! Ja järkyttynyt siitä, ettei sen tekemiseen kulunut kuin 10 päivää (joista suurin osa vain iltoja). Luonnonvalkoinenkin on toki valkoinen ja 100 % villa vaatii käsinpesun, joten pientä stressiähän tuon käyttäminen taitaa aiheuttaa.

Muutama takkia neuloessa tehty huomio:

- silmukkamerkit olis tosi jees, vaikka klemmarit ajoivat saman asian

- kannattaa ihan tarkkaan seurata, kumpaan suuntaan ne nuolet ruutupiirroksessa kallistuvat

- seurausta edellisestä: neuleen purkaminen vain palmikon osalta muutama kerros alaspäin on täysin järjetöntä

- päättelemättömiä reunoja silmukoidessa kannattaa olla tarkkana, että tekee sen oikealle puolelle

- jos kuitenkin joutuu sauman purkamaan ja tekemään uudestaan, ei ehkä kannata tehdä välissä jotain muuta, ettei silmukoi taas sille väärälle puolelle

- kannattaa ehkä ohjeen mukaan pingottaa ja sumuttaa (mikäli tuollaisen oikeasti saa johonkin nuppineuloilla pingotettua) ennen kappaleiden yhdistämistä, eikä vain laiskana höyryttää lopuksi

Puutarhalauantai

Täällä on ollut vähän hiljaista blogin suhteen. Syynä siihen on yksi isompi neulomus, johon olen uppoutunut viimeisten parin viikon aikana, mutta nyt se alkaa olla loppusuoralla. Ennen sen valmistumista kuitenkin muutama räpsy ihanan keväiseltä lauantailta.

Krookukset ovat kukkineet jo hetken aikaa. Ihana väriläiskä! Tulppaanit ja narsissitkin ovat nousseet hyvin pintaan, mutta niiden kukkia saa vielä odottaa.

Grillattiin toisen kerran tänä keväänä. Sisälle ei huvittanut mennä, mutta tuuli oli sen verran puuskittaista, että katettiin pikkupöytä kasvihuoneeseen.

Tässä tämän hetkinen puutarhan rumennus sarjassamme kuvia, joita ei julkaista blogeissa. Taivutuksessa ilmeisesti siemenestä kasvanut omenapuu, joka muistutti huolestuttavasti pylväshaapaa. Vanhat sukkahousut hyötykäytössä, selkeää Niksi-Pirkka -kamaa.

Loppuun vielä silloin joskus ennen pääsiäistä valmistunut lippapipo kummipojalle. Pipon omistaja ei ensin halunnut sitä ollenkaan päähänsä ja sen jälkeen veti koko pipon naaman eteen, joten tässä ainoa kuva. Lankana Isoveliä (kirkkaampia oikeasti nuo värit) ja ohjeena tämä.

Vähän värittelin

Tilasin viime viikon tiistaina Suomalaisen kirjakaupan nettikaupasta värityskirjan, sellaisen aikuisille tarkoitetun. Sen toimitusaika oli 4-7 viikkoa, kiva yllätys itselle, kun on ehtinyt unohtaa koko tilauksen. Noh, kirjahan oli postilaatikossa jo torstaina. Ja se on niin ihana, etten kestä! Selailin varmaan puoli tuntia ennen ensimmäiseen värikynään tarttumista. Sivut kestäisivät tussejakin, mutten ole koskaan tykännyt värittää niillä.

Samalta tekijältä on toinenkin, lumotulla metsällä kuvitettu. Haluan ehdottomasti senkin! Näiden kahden välillä arpominen oli jo liian vaikeaa. Saa ottaa vinkkinä, vaikka minua lahjotaankin vasta loppuvuodesta.