perjantai 31. lokakuuta 2014

Otso tuli kylään

En pahemmin seuraa kangasuutuuksia. Finlaysonin Otsoonkin törmäsin ruokakaupan lautasliinahyllyllä. Kotona vähän googletusta, hyväksyntä mieheltä ja tilaamaan. Olikin sitten verkkokaupasta loppu, eikä täältäpäin pahemmin mistään saa. Onneksi on äiti, joka haki viisi metriä Otsoa ja vieläpä yllätyksenä ompeli verhoiksi.


Nyt on olohuoneessa karhuja. Ja kummallinen lokakuinen valoilmiö!


Tehtiin sitten jo pidempään suunnitteilla ollut sohvapöytä. Pari lavaa, valkoista petsivahaa, paksu lasi ja pyörät alle.


Mielipiteitä se on jakanut, mutta mitäpä sillä on väliä, kun itse tykätään.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Yksi todella pitkä sunnuntai

Täällä herättiin sunnuntaina niin aikaisin, että talviaikaan siirtymisen jälkeen kello ei ollut vielä edes seitsemää. Aamuvirkku en ole, mutta pidän aikaisista aamuista, jos saan herätä ilman herätystä. Sunnuntaina neuloin ja paljon. Tein toki muutakin, ulkoiltiin koiran kanssa, keiteltiin kahvia vieraille ja katsottiin elokuva (jonka siis minäkin katsoin neulomatta).


Ensin valmistui toinen superhelppo syyspipo kaverille. Toiveväreinä oli violetti, turkoosi ja pinkki, lankoina kaksinkertainen Nalle, kaksinkertainen Wool ja tupsussa ensimmäinen ostamani Myboshi (pinkkiä ei pahemmin ollut tarjolla ja tuollainen kamala 100% akryylia oleva lanka meni tupsuun ihan hyvin).


Pipon jälkeen oli se hetki, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi. Keskeneräinen villatakki ei kiinnostanut, kun siinä pitäisi nyt mittailla ja laskea silmukoiden lisäämistä ja mittailla taas hieman lisää. Isoäidinneliöpeitto pitäisi levittää kokonaan lattialle, että saisi eriväriset neliöt oikeaan järjestykseen yhdistämistä varten (No okei, olen hetkellisesti unohtanut koko peiton olemassaolon). Kokeilin sitten tuollaisia ryppyvarsisukkia kummipojalle, jos ne vaikka saisi hyvin housunlahkeiden päälle. Hyvin valmistuivat sarjamaratonin aikana, mutta vähän suuret taitavat olla. Onneksi lasten jalat eivät ainakaan kutistu.


Illalla puikoille pääsi vielä uusi viritelmä, kun enhän sitten osannutkaan vain istua.

On näköjään taas se aika, kun sisällä kuvat jäävät pimeiksi ja rakeisiksi tai salaman valkaisemiksi, ja pihalla valo on jo niin kalpeaa, että se imee väreistä syvyyden.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Ajoissa aloittamisesta, mustasta langasta ja silmukoiden jäljentämisestä

Aiemmin syksyllä kysyin tuolta mieheltä villasukkatoiveita. Tulihan sieltä, jokseenkin vitsillä tosin, mutta sehän vain innosti. Aloitin ajoissa, kyllähän kahdessa viikossa yhdet sukat tekee. Ensimmäisen kahden päivän jälkeen olin jo puolivälissä jalkaterää. Sitten tuli stoppi. Musta lanka, pimeys ja perussukka. Kiinnosti ihan kaikki muu.

Sinnillä sukat valmiiksi, ja kaksi iltaa aikaa jäljentää silmukoita. Uusi tekniikka kuulosti paremmalta kuin langan kuljettaminen toispuoleista kuviota varten. Ja katsokaa miten helpolta se näyttää! Ei tasan ollut, hidasta ja kamalaa. Olihan tuo ihan yksinkertaista pujotella neulaa oikeista kohdista, mutta ei siitä kaunista jälkeä tullut. Osittain saattoi vaikuttaa myös eripaksuiset langat. Uskokaa tai älkää, mutta mustan ja valkoisen langan menekki on minulla niin vähäistä, etten ostanut uusia keriä tätä varten.


Tässä pikainen salamaräpsy eilisillalta. Alkuperäisen suunnitelman pääkallo jalkaterän päältä jäi juurikin tuon silmukoiden jäljentämisen kamaluuden vuoksi. Enkä todellakaan höyrytellyt enää siinä vaiheessa iltaa, kun aamun herätys oli neljältä. Äkkiä vain kuva ja pakettiin. 

Ps. Kuvan taustalla vilukissan paras hankinta, pörröinen aamutakki!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Perunarieskat

Tässä jokin aika sitten oli paljon puhetta roskiin heitetyn ruuan määrästä. Itse yritän tehdä ruokaa niin, että se tulisi myös syödyksi. Toisinaan se on melko haasteellista, meillä kun ruokaa tehdään kerralla paljon, että siitä riittäisi myös eväiksi, eikä joka päivä tarvitsisi töiden jälkeen alkaa kokkailemaan. Ruuan heittäminen roskiin ärsyttää niin paljon, että jämäruokaideoita on kertynyt paljon. Tässä yksi lemppari, perunarieskat.


En ole pahemmin perehtynyt rieskojen leipomiseen, joten ohjeen oikeaoppisuudesta en tiedä, mutta tällä olen aina omani tehnyt.

Perunarieskat

3 dl jämämuusia
1 tl suolaa
1 kananmuna
2-3 dl vehnäjauhoja

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään. Jos muusi on oikein jämäkkää, sitä voi ohentaa maidolla. Taikinaa jaetaan pellille ja taputellaan jauhotetuin käsin ohuiksi lätyiksi. Rei'itetään haarukalla ja paistetaan 275 asteessa n. 8 min.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Kaamosväsymyksen karkotusta

Tämä superhelppo syyspipo valmistui jo viikolla, mutta vasta eilen sain valittua tupsun värin. Alkuperäinen suunnitelma kun oli tuo alareunan purppura. Pipo syntyi jämälangoista, purppura Isoveliä, harmaa kaksinkertaista Pikkusiskoa ja tupsu Nallea. Neuloin sen kahdesti, koska ensimmäisestä versiosta tuli turhan kireä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen yhden kuvion lisää, ja sopiva tuli.


Tähän tyttöön meinaa iskeä kaamosväsymys. Tarvitaan siis valoa, mieluusti lämmintä sellaista ja paljon.


Kynttilöitä on poltettu iltaisin. Nämä tuikkukipot ovat muinainen kirppislöytö. Alunperin löysin kolme ja sitten vielä monta samanlaista lisää. Kaikki ovat oranssin ja ruskean sävyjä, löytyy kirkasta ja mattaa.


Viikko sitten viikonloppuna kallioilta keräämäni kelottuneet oksat pääsivät lasitölkkiin ja saivat ympärilleen valot. Onhan näitä oksia ja valoja ollut joka paikka pullollaan, mutta varsinainen inspiraatio tuli kaverin facebook-kuvasta.


Kaamosoireisiin kuuluu kuulemma herkkujen himo ja pitäisi yrittää syödä terveellisesti. Pyh, sanon minä. Meillä leivottiin eilen näitä suklaakeksejä. Huippuhyviä!


Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! Ja yhden mummoasiakkaan sanoin, ellei aurinko paista, pitää yrittää itse olla aurinko.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kiirettä pitää

Viime aikoina on ollut tekemistä ihan liiaksikin. Joka paikkaan pitää revetä, mutta sehän on ihan normaalia... eikö? Tuppaa vaan käymään niin ettei mistään tahdo tulla valmista ihan kokonaan.

Syyskukkaset sain istutettua purkkeihinsa, kun oli tuota aurinkoakin tarjolla. Muuten pihapuuhastelut on menny suht tympeissä merkeissä tänä syksynä.
 Tontilta kaatui 25 puuta, niin tuota puusavottaa riittää varmaan ensvuodelle saakka.

Iltasin on jonkin verran kerinny rauhottumaan ja kaivamaan neulomukset esiin muuttolaatikoiden syövereistä. Totesin, että paljon on alotettu ja kesken on jäänyt monta hommaa. En edes muistanut mitä kaikkea on tullu alotettua.


Siinä nyt näin äkkiseltään muutamat keskeneräiset sukat. Päätin haastaa itseni ja tehdä noista joululahjoja, joten niiden on valmistuttava piakkoin. Toivottavasti saadaan tänne kuvat valmiista sukkapareista ennen joulua!
Tein aivan ihanan neulemekko löydön ja oli pakko laittaa kuva siitä tänne. Itsellä ei hermot riittäisi tullaisen tekemiseen, joten joudun tyytymään kaupasta valmiiseen versioon. Tässä kuitenkin ideaa jollekkin osaavalle ja hyvähermoiselle.





tiistai 7. lokakuuta 2014

Viikonlopun käsitöitä ja käsityömessuilua

Ehdin ja tein viikonloppuna hurjan paljon kaikkea, vaikka olinkin suurimman osan ajasta pois kotoa. Lauantaiaamuna valmistuivat ensimmäiset lapaset sitten seiskaluokan. Edellisenä viikonloppuna netin ollessa poikki aioin selata vanhat Novitat läpi. Pääsin ensimmäisessä lehdessä malliin viisi. Kevät 2012, malli viisi, virkatut lapaset. Silloin aikoinaan niitä ihastelin, mutta en osannut virkata, eikä tullut mieleenkään, että voisin opetella.


Näistä piti tulla pikainen projekti, onhan lankakin paksua Isoveliä. Virkkasin taitteen yli, totesin että aika tiukka on, purin, aloitin alusta isommalla koukulla, virkkasin taitteen yli, totesin että melkoinen lapio, purin ja aloitin vielä kerran alkuperäisellä puikolla löysemmin virkaten. Napit ovat tilapäisratkaisu, kun puisia en tähän hätään löytänyt. Helppo ja kiva malli.


Sunnuntaina pyörähdin Seinäjoella Käsityömessuilla. Olihan siellä vaikka mitä ihanaa, mutta mukaan tarttui vain muutamia ostoksia ja paljon inspiraatiota ja ideoita. Design Pylsyn tiskirättejä katselin jo viime vuonna ja nyt nappasin pari mukaan. Käsittääkseni ovat sekä konepestäviä että biohajoavia. Nuo ihanat kuviopuunapit ovat PaaPii Designilta, olisi pitänyt ostaa enemmän. Epämääräiset möykyt kuvassa ovat ihon kuorintaan, ihanan tuoksuisia.


Sunnuntai-iltapäivänä otettiin koira mukaan ja lähdettiin tuonne kallioille haahuilemaan, koska halusin oksia. Ne odottelevat tuolla terassilla jatkoa.


Eilen aamulla mittari näytti taas pakkasta. Olin aika onnellinen, että sunnuntaina puikoille pääsi pipon alku. Sainkin sen eilen valmiiksi, mutta vähän se kiristää päässä. Onneksi se oli nopea tehdä, ei niin harmita purkaa ja aloittaa alusta isommalla silmukkamäärällä. Ja lupaan, ettei se ole sinapinkeltainen!


maanantai 6. lokakuuta 2014

Valoa syysiltoihin

Olen jo pitkään haaveillut sisävalosarjasta, jota voisi käyttää näin jo syksyllä kun illat pimenee. Ei siis vielä jouluvaloja, mutta jotain vastaavaa. Tykkään polttaa kynttilöitä, mutta eipä niitä joka ilta tule sytyteltyä. Kauppoihin on tullutkin myyntiin kaikenlaisia "syysvaloja" sekä sisälle että ulos. Tuolta sain idean, joka oli edullisesti toteutettavissa. Suurin haaste olikin löytää ihan perus ledvalosarja tähän vuodenaikaan. Tänään Anttilasta sitten vihdoin tuli vastaan tuollainen 15 ledin sarja ja ostin niitä heti kaksi. Nämähän siis ei kuumene, joten pitäisi olla turvalliset.


Heti kotiin tultuani aloin askartelemaan ihan tavallisesta valkoisesta kopiopaperista kuutioita. En ymmärtänyt kuvallisia ohjeita mutta onneksi on Youtube.


Sitten vain paperikuutiot pienellä teipinpalasella kiinni valoihin. Näistä kuvista tuli kyllä vähän huonoja!



Valo sai kuutiot näyttämään vähän tuollaiselle violetille mutta ei haittaa.



Tykkään itse ihan hirveästi näistä. Toinen valosarja on vielä odottamassa kuutioiden askartelua. Niistä voisi tehdä oikein värikkäät valot :)

torstai 2. lokakuuta 2014

Täytyi tehdä tämäkin

Sattumalta netissä tuli vastaan idea isyyspakkauksista, joita tulevat äidit ovat kasailleet niitä ansainneilleen miehilleen. En ollut ikinä ennen kuullutkaan! Oli sen verran ihana ajatus, että päätinpä minäkin sitten tehdä sellaisen. Vähän niinkuin vaikka kiitoksena siitä, kun tuo toinen on joutunut kestämään kaikki raskaudenaikaiset hormonimyrskyt ja muutenkin ollut ihanasti tukena koko tänä mulle tosi vaikeanakin aikana. Kohtahan tämä vaihe onkin meillä ohi ja edessä ihan uudenlaiset haasteet. Ehkäpä tuosta kasaamastani pakkauksesta on sitten edes jotain apua ;)


Ostin mm. miehen lempparisuklaata ja lempparilimsaa. Vitamiineja poreina kun se tykkää niitä niin juoda (sitä paitsi Berocca oli muutenkin loppu) ym. tarpeellista sälää. Jotain myös vauvalle ja jotain varpajaisia silmälläpitäen, mikäli sellaiset tulee olemaan. Tavarat laitoin tuollaiseen muovilaatikkoon ja sinne kirjeen paketin sisällöstä.



Ehjänä pysyneeseen vakuutusyhtiön kuoreen laitoin "päätöksen isyysavustuksesta" - lappusen. Kun mies tuli töistä ja alkoi avaamaan vakuutusyhtiön kirjettä (luuli varmaan että siellä on lasku hihihh), mun oli pakko mennä toiseen huoneeseen salaa hihittämään. Olen ehkä maailman huonoin pitämään pokkaa ja mua alkoi niin naurattaa. Sisällä oli siis tämä aluksi viralliselta vaikuttava paperi. Huono kuva mutta otin kuvat niin kiireellä! Tuossa siis lukee että pakkaus on noudettavissa eteisen vaatekaapista ;)


Näytti onneksi siltä, että lahja oli mieluinen ja todella yllätys! H ei olisi varmaan uskonut, että jaksan enää mitään ylimääräistä alkaa väsäilemään ja tekemään kun juuri eilen valittelin raskaaksi käynyttä etureppuani ;) Voi että lahjoja on vaan kiva antaa kun siitä tulee itsellekin hyvä mieli :)


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Syksyn huvikumpusukat

Alkusyksystä lupasin tehdä ystävälle sukat. Alkuperäinen toive oli mustat perussukat, sellaisia kun ei koskaan ole, vaikka monesti tarvitsisi.

 

"...iha älytöntä pyytää sulta mustat sukat, ku sä voisit taikoo mitä hulluinta ikinä."


"Unoha tää mustasukkatoive. Tee mulle kunnon huvikumpusukat."

 

 "Semmoset mitä ei meinaa kehtaa käyttää :D"

 

Voisiko inspiroivampaa toivetta olla. Hamstrasin innoissani lankoja, syksyvärejä. Lämpöisiä, pehmeitä, räväköitä, sellaisia kuin ystävänikin.

 

Halusin kokeilla jotain uutta. Noin monella lankakerällä se tarkoitti kirjoneuletta. Juuri sitä, jota en osaa, joka aina kiristää tai jää löysäksi, joka on täynnä reikiä ja riekaleisia hermoja.

 

Solmuunhan ne langat menivät, tietty. Laiskana päättelijänä kun katkaisin ainoastaan kantapään kohdalla. 

 


Ohjetta ei ollut, neuloin mitä mieleen juolahti, vaihdoin kuviota ja lankaa kun huvitti. Helppoja kuvioita, lyhyitä langanjuoksuja, paria väriä kerrallaan, eikä liikaa silmukoiden laskemista. Juuri näin oli hyvä opetella kirjoneuletta.


Ja tulihan niistä sukat! Vieläpä sopivat jalkaan.



Ps. Ihana syksy!